Olen jo pitemmän aikaa etsinyt olohuoneeseen pientä apupöytää tai tasoa. Kulmasohvajärjestelmä on melko massiivinen, joten ajattelin pienen jakkaran sopivan hyvin tehtävään. Siihen voisi hyvin laskea lehdet ja kahvikupit, jotka nyt horjuvat rahin päällä ja ovat joka päivä vaarassa kaatua valkealle matolle.
Vähän aikaa sitten kirpparilla käveli vastaan vanha patinoitunut pikkujakkara. Tai oikeastaan se odotti ostajaansa melko säälittävänä kirpparin nurkassa. Mutta voi pojat sitä ilonpäivää! Velipoika katseli hiukan kummissaan, kun kiikutin säälittävän risaisen saunajakkaran kassalle. Mutta sehän vain tarvitsi hiukan huolenpitoa ja rakkautta eli suomeksi liimaa ja putsausta. En öljynnyt sitä, koska pinnasta olisi tullut märän laudan värinen, liian keltainen.
Jakkarainen toimittaa tehtävänsä varsin kunniakkaasti, ja on täydellisen kokoinen ja värinen. Se sopii hyvin olohuoneen muuhuun vaaleaan puuhun; punoskoreihin ja korituoleihin. Ja jos joskus oikein innostun, niin maalaan sen antiikkimaalilla keltaiseksi tai punaiseksi. Tällä erää se saa kuitenkin pitää alkuperäisen asunsa.
Raahatessani aarrettani Tampereelle, mietin hiukan huvittuneesti, että ostin sitten vanhan saunajakkaran olohuoneeseen. No mutta, mitäs sitten. Tykkään vanhasta ja hintakin sopi opiskelijapudjettiin. Kuvat eivät tee täyttä oikeutta jakkaralle, mutta kyllä niistä jonkinlaisen kuvan saa uudesta tulokkaasta.
