Meikäläisen huusholli on ollut parin viikon ajan vähän huningolla. Ei ole pahemmin kiinnostanut siivoilla enää viiden jälkeen, varsinkin jos aurinko on vähänkään paistanut. Olen kiitänyt suoraan ulos, eipä ole sitten noita pölypallojakaan tarvinnut tutkailla. Pyykkien silittämisessä olen muuten niin laiska, ne saattavat lojua tuolla makkarissa viikkotolkulla. Syömispuoli taas on rajoittunut viime aikoina lähinnä valmiskeittoihin. Eihän ne hyviä ole eikä ruokaympyräkään taatusti täyty, mutta mielikuvitus ei ole juuri riittänyt muuhun (eli yliopiston sapuskoihin).
Olen kesän aikana viettänyt muutenkin aika huoletonta reppureissaajaelämää. Sehän tarkoittaa sitä, että suurin osa garderoopista lojuu viikonlopun jäljiltä kassin pohjalla. Ja siellähän ne viettävät seuraavankin viikon. Mitäs niitä sitten enää kaappiin laskostamaan, ovat näppärästi siinä jo käden ulottuvilla valmiina. Vähän voivat olla ryppyisiä, mutta sehän tuo vain kivaa särmää toimistopukeutumiseen. Ja mitäs muuta, oli ainakin virhe käydä peräkkäisinä päivinä lenkillä. Jalat on mukavasti tukossa ja kuumuudesta muutenkin turvoksissa. Mutta jottei menis ihan valittamiseksi, niin posti toi mulle vihdoin yliopistolta kivan kirjekuoren, meikä on HuK!
Niin, kodinonni. Huonolta näyttää, mutta olihan tuo arvattavissa.