Maa on lokainen ja haapa vaiennut

Tääs näitä hiton maisemakuvia, ajattelee varmasti joku. Mutta ei näitä syksyn ruskakuvia voi talveen asti jemmata! Enkä kyllästy fiilistelemään syksyä, varsinkin männä viikonloppuna, kun se oli ihanan myrskyinen ja sumuinen. Kyllä, luit oikein ihanan. No yksi asia minuakin harmittaa: paitsi että ulkona alkaa olla koleaa, myös meikäläisen asunnossa on aika viileä meininki. Lämmitysongelma tuntuu toistuvan joka syksy, ihan sama missä asuisin. Tämän pohjalta tehtiin poikaystävän kanssa perjantaina kaksi päätelmää: 1) talvi se perskules tulee, 2) glögikauden voi huoletta avata. Viikonloppu oli muutenkin kuin yhtä suloista talviunta: leppoista kotihengailua, musiikkia, käppäilyä tihkusateessa, kynttilöitä ja leffoja. Kuulostaapa kliseisen romanttiselta. Ja hittovie, niinhän se onkin. Oikean ihmisen kanssa kornitkin asiat ovat ihanan korneja.

No okei, harmittaa minua toinenkin asia. Elän poikaystäväni kanssa kaukosuhteessa, mikä on, noh, tiedätte varmasti. Syksyn harmaus tekee näistä "erkaantumissunnuntaista" jotenkin vieläkin melankolisempia ja surullisempia.

Siitäkin huolimatta, rakastan syksyä.

"Maa on lokainen ja haapa vaiennut.

Sytytetään kuunvärinen lamppu,

avataan ensimmäinen pullo."

Pentti Nieminen: Viini kypsyy punaiseksi (1961)

♥

Tämä viikonloppu kului ilman läppäriä ja blogia, sillä mulla oli jotain paljon parempaa tekemistä. Siihen kuului lähinnä minä, poikaystävä, hyvä ruoka ja sohva. Täydellinen yhtälö. Voi että, miten kolmen viikon aikana voikin tulla ikävä. Ja voi, miten asiat onkaan ihanasti ja onnellisesti. Tässä ja nyt. Heh, näissä harmonisen rakkaudellisissa tunnelmissa onkin hyvä aloittaa uusi viikko. Ihanaa sunnuntai-iltaa!

Forever yours

via wisuella

Uskoisin, että tämä on se kuva, jonka jokainen haluaisi elämästään ikuistaa. Rakkaus, joka kestää.

Aina se ei kuitenkaan kestä. Tai riitä. Miten sen nyt haluaa nähdä. Rakkaus ja parisuhde, nuo jännät pikku pirulaiset. Olen miettinyt niitä paljon. Ne koskettavat toki myös itseäni, mutta tällä viikolla etenkin kahta ystävääni, jotka päättivät kumpikin tahoillaan pitkät parisuhteensa. Vaikka eropäätökset olivat pitkän pohdinnan tulosta, ilmassa on ollut tänä viikonloppuna paljon ristiriitaisia tunteita, hämmennystä ja ennen kaikkea surua. Samalla kun hyvästelee rakkaan ihmisen, hyvästelee myös kaiken ympärillä olevan: kodin, haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat. Vaikka ylläolevaa kuvaa on mallaillut mielessään, sitä ei koskaan ikuisteta. Ajatuksen tasolla se on iso juttu.

Elin vajaa vuosi sitten itse läpi samanlaista kaaosta ja muutosten sarjaa, ja ehkä siksi tartunkin näihin ystävieni tuntemuksiin hyvin hanakasti samastuen. Pahaa oloa ei pääse pakoon, mutta sitä voi lievittää. Pitsa on loistava keino tähän. ;) Siksi päädyinkin viettämään toisen ystäväni kanssa (toivottavasti) terapeuttista tyttöjeniltaa luokseni. On mahtavaa huomata, kun toinen jo nauraa ja pohtii rohkeasti tulevaisuutta. Vaikka erossa turvallisuus muuttukin turvattomuudeksi, ei muutos ole aina pahasta. Ja tiedättekös, ihminen on lopulta aika vahva otus. Kun ainoa vaihtoehto on selviytyä, sitä selviytyy - ja usein vieläpä hymy huulilla. 

Näihin toiveikkaisiin tunnelmiin on hyvä päättää viikonloppu, levollista ja kevyttä sunnuntai-iltaa!

Tässä ja nyt

Jahas. Mitenkäs tämä homma kuuluisi aloittaa? Ei mitään hajua, mutta teenpä sen näin. Olkoon hyvä tai huono aasin silta.

Luova tauko venähti sitten abauttirallaa vuoden mittaiseksi. Oho ja anteeksi. Ja kuinka näin kävi? Ei taaskaan hajua, mutta tarvitsin sitä. Moni asia on vuoden aikana muuttunut ja vaatinut sulattelua, rauhoittumista perusasioiden äärellä. Kaipasin bloggaamista kyllä koko ajan, mutta en saanut hommaan samanlaista otetta kuin aikaisemmin, joten en aloittanut sitten ollenkaan. Jossain vaiheessa aloin jopa hieman huolestua, kun intohimoa blogia tai valokuvaamista kohtaan ei löytynyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli ihan ymmärrettävää.

Elämä on ollut tovin aika kiireistä ja täynnä kaikkea uutta. Se on ollut ajoittain vähän väsyttävää, jonka huomaan paistavan myös tuosta kuvastani. Syksy on kuitenkin kummaa aikaa. Harmaan ja pimeän luulisi tukkivan loputkit luovuuden puuskat, mutta minutpa se herättää aina henkiin. Ja tällä kertaa niin saa käydä myös blogilleni! Jätin keväällä Tampereen taakseni ja muutin Helsinkiin, josta on peräisin myös ylläoleva (melko ankea) kuvamateriaali. Mut ne on mun huudit nyt. Ja aika kivat onkin, vaikka Tampere-ikävä onkin kova. Kotini on sisustuksen puolesta vielä melko keskeneräinen, mut antaa sen olla. Kaikki aikanaan.

Tässä on nyt hyvä olla, joten tästä tää kuulkaas taas lähtee!

Uusi alku

 via cherrybam style essentials

Ja minähän haluan tanssia. Tästä se taas lähtee, huhhei.

Viikonloppua

Heihou! Täällä on vietetty varsin syksyinen viikonloppu. Eilen tosiaan suunnattiin Särkkiksen kesänpäättäjäisiin katsomaan ilotulitusta. Oli muuten hiton kylmää ja sateista! Mutta kun mies niin kauniisti pyysi ja lupasi tarjota kaakaot sun muut, niin kai sitä nyt pienoinen romantikko nostaa päätään ja lähtee mukaan. :) Sää onneksi selkeni ilotulituksen ajaksi, mutta kunnon kuvia en siitä saanut. Illaksi ja alkuyöksi siirryttiin sisätiloihin lämmittelemään kavereiden ja sangriakannun kanssa. ;)

Tänään käytiin vielä omppuvarkaissa Kaupissa – tai ei varkaissa, sillä omppuja oikein tarjotiin melkein jokaisen talon portilla. Tämä on sitä tamperelaista anteliaisuutta parhaimmillaan! Ja järkeväähän tuo on, jos kaikkia omppuja ei tule itse syötyä tai säilöttyä. Omenoiden lisäksi myös pihlajanmarjoja on aivan valtavasti, oksat oikein painuvat alas. Tarkoittikohan se nyt sitä, ettei tule paljonkaan lunta..?

Anyways, nyt lettutaikinan kimppuun, leppoisaa sunnuntaita!

Specs

Lauantaita! 

Ajattelin pikaisesti vilauttaa uusia lasejani, kun pääsin vihdoin irti viikon flunssakierteestä (ja sain tukankin harjattua). Lasit on todella erilaiset vanhoihin verrattuna, mutta siksi ne ehkä miellyttääkin. Ensin ajattelin sellaisia paksusankaisia "graafikkolaseja", mutta näihin sitten päädyin, hyvä niin!

Patterns

Näihin väreihin ja kuoseihin tiivistyy meikän kesä. Nyt mieli halajaa jo kaikkea murrettua ja pörröistä...

Raitapaita / Vila, nahkakassi / Kaiio, kukkaro / Marimekko

From summer

// Juhannus ja turkoosit korot // Mansikoita joka päivä ja kaiken kanssa kiitos // Fiksaatio vanhoihin ja värikkäisiin astioihin //

// Kissan vakiopaikka vanhempien terassilla, jota naaplattiin kesällä uuteen uskoon // Juhannusruusuja // Minäkin täällä //

// Kesäjuomaa Ullan synttäri- ja paluujuhlissa // Kukkaloistoa ennen heinäkuun kovia sateita // Perusiltapala klo 22 //

Accessories

 kengät - skopunkten, laukku - gina tricot

Ihanaa olla nainen. ;)

Nimen sait

...ja kasteen merkin. Ja paljon sylejä, jossa tuhista ja hyristä.

<3

B-Day

Happy birthday to me!

Contrasts

Runsasta ja romanttista vai niukkaa ja minimalistista? Haluaisin kovasti kuulua ekaan porukkaan. Niihin, jotka kuorruttavat asuntonsa täyteen tavaraa, värejä ja kuoseja, ja onnistuvat luomaan kodikkaan, tunnelmallisen ja jopa boheemin pesäpaikan. Ja jos on uskominen sanontaan, jonka mukaan asunto kertoo jotain asujastaan, on kaaosmainen huoneisto vain merkki iloisesta ja huolettomasta kanssaeläjästa, joka ei turhista murehdi. Sellaisiahan kaikki haluaisivat olla, sillä siisteydestä pitävä minimalisti joutuu usein kantamaan takakireän perfektionistin leimaa. Se on se tylsä tyyppi, joka käyttää kauluspaitaa, silittää lakanat ja jonka väripaletissa löytyy vain valkoinen.

Näin stereotyyppisesti nämä minunkin mielessäni usein kääntyvät. Mutta kun en vaan osaa elää sen kaiken tavaran kanssa! Ja varsinkin kun arki ei välillä tunnu olevan mitään muuta kuin sitä tavaraa; tiskejä, vaatteita, papereita, koulukamoja ja kaiken maailman purnukoita ja nyssyköitä. Kun pohja on rauhallinen ja neutraali, näyttää täysi tiskipöytäkin vähemmän ahdistavalta. Ja kotona kuuluu saada rentoutua ja levätä.

Eikä nämä nyt niin mustavalkoisia juttuja lopulta ole. Perfektionisti voin olla, mutta en minimalisti. Ja tiskit pestään yleensä viikon jälkeen ja lakanat eivät silitysrautaa tule koskemaan. ;)

Tunnustus

Sain Minnalta viime syksynä blogitunnustuksen, joka jäi täällä kokonaan huomioimatta. Nyt otan vahingon takaisin ja kiitän kovasti ihanaa Minskiä. Jos muuten mielesi tekee katsella tai etsiä inspiraatiota käsitöiden saralla, niin ei muuta kun Minnan blogia tutkimaan!

Ja sitten asiaan. Tunnustuksen saajan pitää kiittää tunnustuksen antajaa, antaa tunnustus 8 bloggaajalle ja kertoa 8 asiaa itsestään, joita ei ole aiemmin kertonut. Tämä tulee olemaan helppoa, sillä täällä blogin puolella en ole itsestäni juuri kertonut. On siis varaa valita! En koskaan suunnitellutkaan henkilökohtaista blogia, vaan halusin mukaan vain pieniä ja valittuja paloja omasta arjestani - pidänhän itsekin eniten bloggaajista, jotka kirjoittavat omilla kasvoillaan ja osittain myös elämästään. Mutta tässäpä vielä muutamia huomioita meikäläisestä! Sen verran lusmuilen, etten jaa tunnustusta eteenpäin, sori!

1. En pidä lainkaan huomiosta, en yhtään. Esimerkiksi toisen valokuvattavana oleminen tuntuu todella kiusalliselta ja jotenkin luonnottomalta. Viihdyn enemmän siellä kameran toisella puolella.

2. Ruskea silmieni väri ei ole aito, vaan käytän piilolinssejä. Käytän niitä niin usein, että useimmat kaverini pitävät niitä ominani ja luonnollista väriäni, siniharmaata, piilolinsseinä.

3. Olen seurustellut pian 6 vuotta. Niistä 3 vuotta elimme kaukosuhteessa. Avovaimoke olen ollut  1,5 vuotta. (Kunnon lukurumbaa!)

4. En juo koskaan lasia aivan tyhjäksi, vaan jätän pohjalle aina noin sentin juotavaa. En tiedä miksi. Olen myös hirvittävän hidas juomaan.

5. Olen mielestäni hyvä ja empaattinen kuuntelija. Joskus niinkin hyvä, että jätän kertomatta omat huoleni ja kuulumiseni ja varastoin ne vaan sisälleni.

6. Koti on todella tärkeä paikka minulle; vietän paljon aikaa kotona ja saan sieltä voimaa ja mielenrauhaa. Siksi haluan siitä myös viihtyisän ja itseni näköisen. Viihtyisä ja kaunis koti ei aina tarkoita kallista, vaan se on minusta lähtökohtaisesti asenne- ja intressikysymys.

7. Olen Humanististen tieteiden kandidaatti ja opiskelen viidettä vuotta Suomen kirjallisuutta Tampereen yliopistossa. Halusin aikoinaan äikän opeksi, mutta nyt teen opintojen ohella  kustannustoimittajan töitä.

8. Vastakkaisessa sukupuolessa ja ihmisissä yleensäkin kiinnitän herkästi huomiota tämän huumoriin, varsinkin sarkasmintajuun. Huumori on arjessa ja elämässä minusta hirmuisen tärkeää. Takakireys ja pessimistisyys eivät vie kovin pitkälle.

Ei kovin shokeeraavaa, mutta tulipahan tehtyä! Postauksen narsistisena kuvituksena toimivat eilen ennen leffaan lähtöä napatut kuvat. Käytiin katsomassa Varasto ja oli muuten aikas hyvä. Voisin pitkästä aikaa kirjoitella siitä vaikka tännekin puolelle...