Tääs näitä hiton maisemakuvia, ajattelee varmasti joku. Mutta ei näitä syksyn ruskakuvia voi talveen asti jemmata! Enkä kyllästy fiilistelemään syksyä, varsinkin männä viikonloppuna, kun se oli ihanan myrskyinen ja sumuinen. Kyllä, luit oikein ihanan. No yksi asia minuakin harmittaa: paitsi että ulkona alkaa olla koleaa, myös meikäläisen asunnossa on aika viileä meininki. Lämmitysongelma tuntuu toistuvan joka syksy, ihan sama missä asuisin. Tämän pohjalta tehtiin poikaystävän kanssa perjantaina kaksi päätelmää: 1) talvi se perskules tulee, 2) glögikauden voi huoletta avata. Viikonloppu oli muutenkin kuin yhtä suloista talviunta: leppoista kotihengailua, musiikkia, käppäilyä tihkusateessa, kynttilöitä ja leffoja. Kuulostaapa kliseisen romanttiselta. Ja hittovie, niinhän se onkin. Oikean ihmisen kanssa kornitkin asiat ovat ihanan korneja.
No okei, harmittaa minua toinenkin asia. Elän poikaystäväni kanssa kaukosuhteessa, mikä on, noh, tiedätte varmasti. Syksyn harmaus tekee näistä "erkaantumissunnuntaista" jotenkin vieläkin melankolisempia ja surullisempia.
Siitäkin huolimatta, rakastan syksyä.
"Maa on lokainen ja haapa vaiennut.
Sytytetään kuunvärinen lamppu,
avataan ensimmäinen pullo."
Pentti Nieminen: Viini kypsyy punaiseksi (1961)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti