"Sulla on aika paljon noita kirjoja. Ja lehtiä." Näin totesi kaverini katsellessaan avuttomana asuntoni lehti- ja kirjavuoria.
No juu, ohan niitä. Jokunen. Mutta mitä muuta lehtialalla työskentelevältä voi odottaa? Ennen tätä työtäni olin töissä kustannusalalla. Lisäksi olen kirjallisuuden opiskelija (nimenomaan olen, sillä gradu keikkuu yhä puolivalmiina). Niin, että kyllä näihin asuntoni printtikerrostumiin on ihan syynsä! Skitsofrenisinta tässä touhussa on kuitenkin se, että mulla ei ole kirjahyllyä, sillä se ei mahtunut uuteen asuntooni. No okei, makuualkovissani oli muuttaessa valmiina yksi hylly, mutta kuten arvata saattaa kirjakasani nauravat sille melkein ääneen. Osan olen sijoittanut tälle hyllylle, osan sisustustikkaille ja osan ikkunalaudalle. Loput - eli suurin osa - peittävät lattiaa.
Mutta kuten ylläolevista kuvista käy ilmi, särmikkäät lehti- ja kirjakasat ovat kauniita sisustuksen osia. Ilman niitähän nuo tilat olisivat ihan valjuja, tylsiä ja jotenkin hengettömiä. Oma asunto ei näytä ihan tuollaiselta, mutta lämpöä ja särmää ne tuovat toivottavasti meikäläisenkin valkoiseen kotiin. Haluaisin kasata tuollaisen korkean pinon myös oven pieleen. Luulen, että lehtimääräkin alkaa pian riittää. ;) Täytyy kuitenkin tunnustaa, että vaikka kuinka rakastan boheemin huolimattomia kirjakasoja, jokaisen humanistihörhön tapaan haaveilen seinät peittävistä kirjahyllyistä, omasta kirjastosta. Kirjastohuoneessa lukisin ja pohdiskelisin kaikkea hienoa ja filosofista. Olisin viisas ja maailmaa nähnyt kissalady. Luonnollisesti.
PS. Tein viikonloppuna ihania kirpparilöytöjä (ja ostin hetken mielijohteessa melkein sohvan!), mutta niistä lisää, kun saan ne kotiini. Siinä vaiheessa voisin yrittää vihdoin ja viimein kuvailla tätä asuntoani. Uudet tavarat, paras motivaattori tarttua kameraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti