Maa on lokainen ja haapa vaiennut

Tääs näitä hiton maisemakuvia, ajattelee varmasti joku. Mutta ei näitä syksyn ruskakuvia voi talveen asti jemmata! Enkä kyllästy fiilistelemään syksyä, varsinkin männä viikonloppuna, kun se oli ihanan myrskyinen ja sumuinen. Kyllä, luit oikein ihanan. No yksi asia minuakin harmittaa: paitsi että ulkona alkaa olla koleaa, myös meikäläisen asunnossa on aika viileä meininki. Lämmitysongelma tuntuu toistuvan joka syksy, ihan sama missä asuisin. Tämän pohjalta tehtiin poikaystävän kanssa perjantaina kaksi päätelmää: 1) talvi se perskules tulee, 2) glögikauden voi huoletta avata. Viikonloppu oli muutenkin kuin yhtä suloista talviunta: leppoista kotihengailua, musiikkia, käppäilyä tihkusateessa, kynttilöitä ja leffoja. Kuulostaapa kliseisen romanttiselta. Ja hittovie, niinhän se onkin. Oikean ihmisen kanssa kornitkin asiat ovat ihanan korneja.

No okei, harmittaa minua toinenkin asia. Elän poikaystäväni kanssa kaukosuhteessa, mikä on, noh, tiedätte varmasti. Syksyn harmaus tekee näistä "erkaantumissunnuntaista" jotenkin vieläkin melankolisempia ja surullisempia.

Siitäkin huolimatta, rakastan syksyä.

"Maa on lokainen ja haapa vaiennut.

Sytytetään kuunvärinen lamppu,

avataan ensimmäinen pullo."

Pentti Nieminen: Viini kypsyy punaiseksi (1961)

Ja sitten tuli syksy

Viikonloppuna oli aivan i-h-a-n-a ilma. Ja mites tuo ruska, uskomaton. Ah. Niin uskomaton, että nappasin osan sitä myös kotiin. Keltaiset lehdet näyttävät aika kivalta valkoisessa huushollissa. Aina ei tarvitse ostaa kukkia. Harmi vaan, että vaahteranlehdet kuihtuvat niin nopeasti..  Mutta sen lisäksi, että hullaannuin syksyn ruskasta, hullaannuin myös Granitissa. Koska dymo-leimasin oli loppu, hamstrasin mukaani mustaa tarrapaperia. Ja se oli menoa se. Lauantai-ilta kului iloisesti leikellen ja liimaillen. Yritän hillitä itseni ja tarroitan vain muutamat purnukan ja pullon, jotta homma ei lähtisi ihan lapasesta. Luulen, että tuo liimausasia on aika monelle selvä, mutta kerrattakoon: Granistista löytyy liimattavaa mustaa paperia, johon voi kirjoittaa tietynlaisella valkoisella kynällä. Jäljen voi pyyhkiä pois kostealla pyyhkeellä. Ja kas, sinulla on aivan ihana sisustuselementti, säilytysasia, lahja...

Tarrapaperi ja dymo-teippi ovat kyllä käteviä. Uskon, että näistä tulee aivan korvaamattomia esimerkiksi joululahjapakettien ja -lahjojen pakerruksessa. Dymo-leimasimia löytyy muuten myös Clas Ohlsonilta, veikkaisin, että ne ovat siellä myös halvempia. Yksi asia Granitista jäi puuttumaan: iso musta liitutaulu. Jos asuntoni olisi omani, olisin jo ajat sitten maalannut yhden pienen seinäsuikaleen liitutaulumaalilla.

Ah ja voih näitä arkipäivän sisustuspulmia! Mutta nyt, ihanaa alkavaa viikkoa. Se on kuulemma kylmä, mutta aurinkoinen. Nautitaan siis ruskasta ja syksystä.

Tässä ja nyt

Jahas. Mitenkäs tämä homma kuuluisi aloittaa? Ei mitään hajua, mutta teenpä sen näin. Olkoon hyvä tai huono aasin silta.

Luova tauko venähti sitten abauttirallaa vuoden mittaiseksi. Oho ja anteeksi. Ja kuinka näin kävi? Ei taaskaan hajua, mutta tarvitsin sitä. Moni asia on vuoden aikana muuttunut ja vaatinut sulattelua, rauhoittumista perusasioiden äärellä. Kaipasin bloggaamista kyllä koko ajan, mutta en saanut hommaan samanlaista otetta kuin aikaisemmin, joten en aloittanut sitten ollenkaan. Jossain vaiheessa aloin jopa hieman huolestua, kun intohimoa blogia tai valokuvaamista kohtaan ei löytynyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli ihan ymmärrettävää.

Elämä on ollut tovin aika kiireistä ja täynnä kaikkea uutta. Se on ollut ajoittain vähän väsyttävää, jonka huomaan paistavan myös tuosta kuvastani. Syksy on kuitenkin kummaa aikaa. Harmaan ja pimeän luulisi tukkivan loputkit luovuuden puuskat, mutta minutpa se herättää aina henkiin. Ja tällä kertaa niin saa käydä myös blogilleni! Jätin keväällä Tampereen taakseni ja muutin Helsinkiin, josta on peräisin myös ylläoleva (melko ankea) kuvamateriaali. Mut ne on mun huudit nyt. Ja aika kivat onkin, vaikka Tampere-ikävä onkin kova. Kotini on sisustuksen puolesta vielä melko keskeneräinen, mut antaa sen olla. Kaikki aikanaan.

Tässä on nyt hyvä olla, joten tästä tää kuulkaas taas lähtee!