Ehkä masentavin kuukausi ikinä, mutta hei yritetään sinnitellä! Upeat värit auttavat ehkä vähäsen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvaus. Näytä kaikki tekstit
maanantai 1. lokakuuta 2012
maanantai 17. syyskuuta 2012
Matt Stuart
Uusi viikko on hyvä aloittaa näillä Matt Stuartin oivaltavilla katukuvilla. Hauskaa viikkoa!
kuvat: mattstuart.com
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Vuoden lehtikuva
Oli pakko tänne bloginkin puolelle laittaa tämä Samin Keron vuoden 2011 lehtikuvaksi valittu otos. Kuva on minusta todella onnistunut, sävyt ovat kauniit. Vaikuttava tunnelma. Voisin haluta tämän jopa ihan kehyksiin ja seinälle asti, ellen tietäisi kuvan sijoittuvan arabikevääseen ja "sumun" olevan kyynelkaasua.
Osallistuin viime syksynä Keron luennolle, joka on yliopistoaikani parhaimpia. Kero valokuvaa Hesarille ja toimii paljon ulkomaankuvaajana. Eli kun maailmalla soditaan ja kriiseillään, Kero saa toimeksiannon paikanpäälle. Miehen kertomukset olivatkin aika karuja ja saivat miettimään valokuvaajan toimenkuvaa aivan uudesta vinkkelistä. Yksi asia luennosta jäi erityisesti mieleen: valokuvaajan on sotaisistakin maista etsittävä jotain arkista, samaistuttavaa ja jopa positiivista. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta on melko totta. Media on täynnä kuvia, jossa nälän riuduttamat afrikkalaislapset tuijottavat tummine silmineen tai sotilaat marssivat aseiden kera. Kuvasto on lohdutonta ja sydäntä riipaisevaa, mutta se tuntuu kovin kaukaiselta ja samanlaiselta. Katselija ei enää pysähdy kuvavirran edessä. Keron mukaan tuttuus ja arkisuus tuovat kuvassa olijat ja katselijat lähemmäs toisiaan, ikään kuin kiinni samaan todellisuuteen ja arkeen. Näin syntyy samastumista ja ymmärrystä ja ehkä lopulta hieman parempi huominen.
Kunnon maailmanparannusmeininkiä näin tiistai-iltaan. ;)
tiistai 10. tammikuuta 2012
Frozen
Lumi ja pakkanen ovat taas täällä, kaikki näyttää niin raikkaalta ja eteeriseltä. Sorsapuistossa eräs ohikulkija kehotti minua kuvailemaan puiston toisella puolella majailevia punatulkkuja. Linnut erotti jo kaukaa. Ne olivat valkoisen luonnon keskellä niin kauniita – kuin isoja punaisia marjoja! Lumen kahina kenkien alla pelotti tulkkuseurueen pois, mutta yksi jäi kuvaetäisyyden päähän. Lähempänä huomasin linnun oudon asennon ja jäätyneet sulat. Voi pientä. :( En haluaisi retostella täällä kuolleilla eläimillä, mutta minusta kuvassa on jotain kaunista ja surullista, jopa symbolista. Talvihan kuvastaa usein esimerkiksi lyriikassa vaikeuksia, yksinäisyyttä ja ennen kaikkea elämän päättymistä, kuolemaa. En voinut jättää lintua oksalle, vaikka poikaystävä vakuutteli luonnon hoitavan asian. Se oli nostettava puunjuurelle lepäämään.
Niin, lumi ja pakkanen ovat taas täällä.
torstai 5. tammikuuta 2012
This is what happens...
...when you give thousands of stickers to thousands of kids!
Japanilaisen kuvataiteilijan Yayoi Kusaman installaatiotyö on kyllä aika mahtava ja sopii hyvin tämän harmaan ja sateisen päivän iltaan. Tuhannet lapset saivat siis galleriavierailullaan melkoisen määrän tarroja, joilla he koristelivat täysin valkoisen huoneen ja sen sisustuksen - ja niin skandinaavisen valkoinen huone muuttuikin psykedeeliseksi värisekoitukseksi. :) Työn esittelypaikkana toimii Queensland Gallery of Modern Art ja se on osa Kusaman "Look Now, See Forever" -näyttelyä, kannattaa vilkaista!
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
Joulutunnelmia
Heipä hei täältä nojatuolin pohjalta, jouluaatto sujui meillä perinteiden mukaisesti niin ruokien kuin koko muun päivän suhteen. Viime vuonna päätimme poikaystäväni kanssa yhdistää jouluaaton viettomme ja niin teimme tänäkin vuonna. Toimii hyvin, vaikkakin ajamistahan se teettää. Aamupäivän vietimme minun perheeni kanssa ja iltapäivällä siirryimme hautausmaan kautta poikaystävän perheen ja suvun pariin. Illaksi tulimme taas meille, aikamoista sahaamista - onneksi molemmissa paikoissa sai vatsansa täyteen. ;)
Tuo pikku myrsky tuossa on aiheuttanut pientä jännitystä viime päivien ruuan laittoon ja lämmitykseen, mutta muuten lomailu on sujunut oikein leppoisasti. Poikaystävä on tämän viikon ajan yöt töissä, ja siksi olenkin viettänyt aikaa lähinnä perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa. Sain myös ennen joulua työtarjouksen, joten olen nyt kovasti yrittänyt virittäytyä siihen, että menen uuden vuoden jälkeen töihin enkä kouluun. Gradu saa siis jäädä vähäksi aikaa odottelemaan. Nyt voisin suunnistaa ulos ja lenkille, kun tuo tuulikaan ei ole enää niin megalomaanisen voimakas...
PS. Annoin poikaystävälle nuo kuvan moikkauslapaset, ne ovat Moikon ja niitä on saatavissa myös eri kielisinä. Oikea lapanen on moikkaukseen (moro) ja vasen hyvästelyyn (heiny), musta ne oli aika hauskat. Ihanin lahja löytyy tietenkin viimeisestä kuvasta, kiitos kovasti pukille tai oikeastaan pukeille. :)
tiistai 6. joulukuuta 2011
Valoa
Maassa on lunta, sisällä liuta kynttilöitä palamassa ja eilen takapihalla nähtiin komea Sorsapuiston ilotulitus. Tuntuu pitkästä aikaa niin valoisalta! Sopii hyvin myös itsenäisyyspäivään ja sen sanomaan. Täällä ollaan mutusteltu heti aamusta joulutorttuja ja illalla olisi tarkoitus suunnata kaverille seuraamaan linnanjuhlia ja hörppimään glögiä, mahtia iltaa kaikille!
lauantai 3. joulukuuta 2011
Santa baby...
Oli pakko väsätä kasaan tällainenkin, koska oma toivelistani on tänä jouluna helppo ja lyhyt. Eli uusi objektiivi olisi hakusessa, koska ei se Kit vaan taivu niin moneen kuin haluaisin. Uusi putki on tärkeyslistalla ykkösenä, mutta jos pukin lahjasäkissä on vielä tilaa, niin sitten sinne voisi löytää tiensä pari kipposta ja kupposta. Hyvällä seuralla on en viittaa kavereihin (koska se seura on aina aivan parasta), vaan täälläkin moneen otteeseen vilahtaneisiin Hyvässä seurassa -astioihin. Nyt olen alkanut haaveilla sarjan isosta kulhosta - sen verran hyvältä se on niin monen keittiössä näyttänyt...
Mutta eipä se materia niin tärkeää ole, vaikka opiskelijalla tuntuu olevan aina pulaa ja puutetta jostain. Tämän syksyn jälkeen lahjaksi kelpaavat myös täyspäiväinen rentoilu ja pään nollaus, eli kroppa kiittää ja kumartaa rauhallisesta joulusta perheen ja ystävien kanssa. :)
perjantai 2. joulukuuta 2011
We're all gonna die
Olen tänä syksynä ihastunut moniin valokuvausprojekteihin, erityisesti valokuvaaja Simon Hoegsbergin upeisiin töihin. Perjantain kunniaksi ajattelin iskeä myös tänne blogin puolelle miehen erään tutustumisen arvoisen kuvaprojektin. We're all gonna die on yksi Hoegsbergin monista mielenkiintoisista töistä, jossa pääosassa ovat tavalliset kadun tallaajat. Kuten Hoegsberg yllä ilmoittaa, kyseessä on valtavan kokoinen siltapanoraama, jonka hän on koonnut Berliinistä 20 päivän ajalta. Vain muutama ohikulkija huomasi kuvaajan, joten kyseessä on manipuloimaton täsmäisku ihmisten arkeen. Työhön onkin päässyt mukaan monenlaisia ihmisiä, joilla kaikilla tuntuu olevan jonkinlainen tarina kerrottavanaan. Panoraamaa pääsee näppärästi tutkimaan sivun alapuolelta, josta nappasin myös alle muutaman yksityiskohdan.
Viimeinen jäbä on ainakin yksi niistä, joka huomasi kuvaajan. :) Musta tällaiset kuvausprojektit on hirmuisen mielenkiintoisia ja herättävät valtavasti jatkokysymyksiä. Minne valkoiset kukat ovat menossa? Mitä silmälappupariskunnalle on tapahtunut? Onko naisen ja miehen halaus jäähyväisrutistus? Voisin tutkia sivua tuntikausia, koukuttavaa! Otokseen on tallentunut paljon yllättäviä ja hauskoja yksityiskohtia, ja se tuntuukin ylistävän tavallista ihmistä huolineen ja ilonaiheineen. Tavallisuuskin voi olla mielenkiintoista. Ja lopulta me kaikki taidamme olla melko samanlaisia - niin kuin työn nimi julistaa. Vaikka panoraaman idea on sinänsä yksinkertainen, on se minusta toteutettu kauniilla tavalla. Se onnistuu vangitsemaan hetken, jota katselija vielä omassa mielessään jatkaa ja kerronnalistaa.
kuvat: we're all gonna die
tiistai 27. syyskuuta 2011
Vielä vähän
Niitä syysjuttuja kuva-arkistoistojen kätköistä.
On ne vaan niin kauniita ja herkullisia - niin visuaalisesti kuin maultaankin!
perjantai 23. syyskuuta 2011
The art of clean up
Vaikka koen pelottavan usein samastuvani Frendien siivoushulluun Monicaan, menee tämänkaltainen järjestelmällisyys yli meikäläisenkin hilseen. Kuvat ovat Ursus Wehrlin kirjasta The Art of Clean Up: Sorting and Stacking Everyday Objects, joka jatkaa herran aikaisempia Tidying Up Art -kirjoja. Kirjojen nimet kertovatkin jo projektin ydinidean: Wehrli siis järjestelee ja purkaa teoksissaan pikkutarkasti jokapäiväisiä tilanteita ja esineitä uudelleen koon, värin, muodon yms. mukaan. Kuvat ovat oikeastaan aika hauskoja ja mielenkiintoisia, ja hei, ainakin on siistiä! Lisää kuvia täällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

































