Muutamia räpsyjä kotoa, kas näin. Valkoiset seinät tuppaavat yleensä kaatua päälleni, mutta en pidä myöskään siitä, että niillä on liikaa asioita. Parit lempparitaulut pysyvät aina menossa mukana, mutta tykkään siitä, että voin vaihdella seinäkuvia ja -kollaaseja. Henkarit ovat tässä asiassa kätsyjä. Italiasta löysin täydellisen leffaposterikalenterin. Voidaanko siirtyä vuoteen 2014? Kalenterikuvista saa varmasti myös kauniita julistetauluja joskus myöhemmin. Tikkaat nojailevat seinää vasten, ja ne ovat tällä erää ainoat kirjahyllyni. Toivoisin simppeleitä avohyllyjä myös keittiöön, jonka seinä ammottaa tyhjyyttään. Poikaystäväkin huomasi tämän. Siis hän, joka ei koskaan kiinnitä huomiota sisustuksellisiin asioihin. Hälyttävää.
Keittiöhyllyjen lisäksi haaveilen isosta liitutaulusta. Mieluiten maalaisin koko seinän liitutaulumaalilla, mutta mutta. Vuokrakämppä ja sen rajoittamattomat mahdollisuudet, huoh. Luojan kiitos mulla on nyt myös vasara. Työkalujen puutteessa hakkasin taulut seinälle korkokenkien kanssa. Kyllä vain. Hätä keinot keksii ja sitä rataa. Tunsin todellakin olevani se epätoivoinen hepsankeikka tyttönen jostain Hollywood-romkomista, joka niin kovasti haluaa olla itsenäinen ja pärjäävä nainen. Kohtalo se pissii tätäkin naista yleensä vasempaan silmään, ja niin kävi myös omalla kohdallani. Sängyn päällä oleva taulu on nyt pudonnut kaksi kertaa YÖLLÄ päälleni, joten otan tällä kertaa vasaran kauniiseen käteeni.
Hei mahtia viikkoa! Ensi yönä myrskyää, pysytään siis sisällä ja nakutellaan vaikka tauluja seinille. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti