via wisuella
Uskoisin, että tämä on se kuva, jonka jokainen haluaisi elämästään ikuistaa. Rakkaus, joka kestää.
Aina se ei kuitenkaan kestä. Tai riitä. Miten sen nyt haluaa nähdä. Rakkaus ja parisuhde, nuo jännät pikku pirulaiset. Olen miettinyt niitä paljon. Ne koskettavat toki myös itseäni, mutta tällä viikolla etenkin kahta ystävääni, jotka päättivät kumpikin tahoillaan pitkät parisuhteensa. Vaikka eropäätökset olivat pitkän pohdinnan tulosta, ilmassa on ollut tänä viikonloppuna paljon ristiriitaisia tunteita, hämmennystä ja ennen kaikkea surua. Samalla kun hyvästelee rakkaan ihmisen, hyvästelee myös kaiken ympärillä olevan: kodin, haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat. Vaikka ylläolevaa kuvaa on mallaillut mielessään, sitä ei koskaan ikuisteta. Ajatuksen tasolla se on iso juttu.
Elin vajaa vuosi sitten itse läpi samanlaista kaaosta ja muutosten sarjaa, ja ehkä siksi tartunkin näihin ystävieni tuntemuksiin hyvin hanakasti samastuen. Pahaa oloa ei pääse pakoon, mutta sitä voi lievittää. Pitsa on loistava keino tähän. ;) Siksi päädyinkin viettämään toisen ystäväni kanssa (toivottavasti) terapeuttista tyttöjeniltaa luokseni. On mahtavaa huomata, kun toinen jo nauraa ja pohtii rohkeasti tulevaisuutta. Vaikka erossa turvallisuus muuttukin turvattomuudeksi, ei muutos ole aina pahasta. Ja tiedättekös, ihminen on lopulta aika vahva otus. Kun ainoa
vaihtoehto on selviytyä, sitä selviytyy - ja usein vieläpä hymy
huulilla.
Näihin toiveikkaisiin tunnelmiin on hyvä päättää viikonloppu, levollista ja kevyttä sunnuntai-iltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti