When the flowers are sleeping

 

Lähdimme äidin hiihtoloman kunniaksi viime viikolla vähän kiertelemään kaupungille. Tarkoitus oli löytää piristyskangas olohuoneeseeni ja koluta paikallisia kirppareita. Ollaan äidin kanssa aikamoisia kirppishaukkoja ja voitaisiin kierrellä niissä monta tuntia. Kirppikset olivat jälleen pullollaan aarteita, mutta eivät vastanneet tällä kertaa meikäläisen tarpeita. Kangas kuitenkin löytyi Marimekosta ja siitä lisää vielä myöhemmin. :) Mukaan tarttui myös  kaksi ihanaa unenomaista korttia. Ne on Reetta Isotupa-Siltasen suunnittelemat, ja niissä on tosiaan jotain unimaailman mystiikkaa. Saattavatkin päätyä myöhemmin seinälle kertomaan ihmeellistä tarinaansa...

Writing is thinking on paper

Päivä on kulunut taittojuttujen ja yleisen möllötyksen merkeissä. Työpisteeni ei ole sieltä ergonomisimmasta päästä, mutta jotenkin hommat sujuu siinä mukavasti. Ei tunnu niin viralliselta kuin työpöydän ääressä. Ei sillä, että sellaiseen olisi edes mahdollisuutta. Kirjoituspöytääni asuttaa näinä päivinä toisen puoliskoni elektroniikka.

No, tässä on ihan hyvä. Mitä nyt joskus keskittyminen herpaantuu ja ajaudun tarkkailemaan ulkona pyöriviä naapureita (joku muuten muutti tänään tänne) ja pihalla riehuvia lapsia. 

Muuten siis hyvä. Oma tarkkailupaikka. :)

Feeling numb

"The best thing about a photo is...

...that it never changes even if the people in it do."   

                                                          

                                                              -Andy Warhol

Iltatouhuja

Illalla on niin ihana tarttua lehteen, kun päivät kuluu tenttimateriaalien ja -kirjojen kanssa. Pitäisi jaksaa lukea  enemmän kaunokirjallisuutta vapaa-ajallakin, mutta nyt halusin vaan selailla hyvää lehteä. Varsinkin Olivian kauniit kuvat ruokkivat väsynyttä mieltä.

Toisella puolen sänkyä näytti tältä...

Note to Self

Vannoutunut pessimisti yrittää kiireen ja lumisateen keskellä pysähtyä ja kääntää niitä suupieliä ylöskin päin. Jaksaa sitten kuulemma taas paremmin

kuva weheartit

Sunnuntain

 plussat ja miinukset.

+ sain luettua tenttiin
+ kiva viikonloppu med Jemppa ja Kumman kaa
+ mies, joka tiskaa ja tekee ruokaa
+ keksit

- keksit (koska ne sotkee mun hyvin alkanutta herkkulakkoa)
- taittohommien pitkittyminen
- kasvavat kirjakasat
- kiire
- laskut (miksi nekin ilmestyy kaikki samaan aikaan)
- lumisade (kyllä vain)

Mutta onneks äippä tulee ensi viikolla kylään. <3
Se kyllä tuplaa plussien määrän.

Tarinoita seinällä

                                                 via petra bindel                                                 

 Niin kiva.
                                                

Kurkistus makuuhuoneeseen

Ihana valo! Toisaalta tuo meidän makkari kylpee valossa oli mikä vuodenaika tahansa, kiitos Sorsapuiston megalomaanisten katuvalojen. Jonkinlainen pimennysverho on ollut jo hyvän aikaa etsinnässä. Hommaa hankaloittaa isot alkuperäiset ikkunat, joihin ei valmiita verhoja saa, vaan ne on pakko teetättää.

Viesti ystävälle

Ihanat lokerot

 

                                                                    via lotta agaton

Päivän piristys

Löysin viereisen Punnitse ja säästä -liikkeen perältä ihanan pikku kammarin, joka oli lattiasta kattoon täynnä erilaisia teelaatuja. Mmm-mm! Olisin voinut vaan jäädä sinne nuuhkimaan ja ihastelemaan. Huoneessa oli myös ihana pieni oleskelutila nojatuoleineen ja kirjahyllyineen. Hyllystä voi kuulemma ottaa mukaansa kirjoja tai tuoda niitä vastaavasti tilalle. Kirjallisuuden opiskelijan sydäntä lämmitti kovasti tämä seikka.

Kuvassa oleva tee lähti mukaan. Pakkaus on vaan liian kaunis avattavaksi.

Kylmän päivän lämmin tervehdys

Terveiset Antarktikselta, hrrrrrr! 

Tämä vilukissa sukelsi tänään jälleen lempivillaansa.

Pakkasta uhmaten kävin luentojen välissä pikaisesti postittamassa parit ystävänpäiväkortit. Sieltä se kaikkien odottama helmikuun neljästoista taas tulee sydänsuklaineen ja imeline kukkapuskineen. Ystävänpäivähän on tunnetusti sieltä kalenterijuhlien turhimmasta päästä: kavereita tai poikaystävää kun voi muistaa muulloinkin. Miksi siihen tarvittaisiin jokin erityinen päivä? Kaiken lisäksi tätä päivää tuntuu leimaavan aito amerikkalainen kulutusjuhlameininki, joka ei aivan kohtaa simppelin ja vähäeleisen suomalaiskulttuurin kanssa.

En itsekään pahemmin välitä koko juhlasta, ja muistelen jokseenkin kauhulla yläasteen  halausperinnettä, joka tuohon päivään sisältyi. Ystävänpäivän sanoma oli kyllä tempauksesta kaukana, kun keskenkasvuiset teinihirviöt vaelsivat koulun pihalla pahvisydämet kaulassa ja tappelivat siitä, kuka pääsi halailemaan koulun  suosikkipoikia ja sai koko läpyskänsä täyteen nimiä. Hieno idea, mutta ujon lukutoukan helvetti.

Tästä huolimatta uskon, että ystävänpäivälle löytyy vielä pikku paikka suomalaistenkin kalentereista. Vaikka sanomme, että pidämme kaikkiin ystäviimme muutenkin yhteyttä tai hemmottelemme poika- tai tyttöystäviämme päivää katsomatta, onko arki todella tätä? Koen olevani ystävärintamalla melko spontaani: pidän yhteyttä ystäviini, halaamme tavatessa, vaihtelemme lehtiä ja elokuvia ja  kylään mennessä saatan ostaa kahvipöydän viemisiä.  Semmoista ihan tavallista kaveripuuhastelua. Mutta toisaalta arkeni on ajoittain hyvinkin kiireistä ja stressaavaa, jolloin yhteydenpito saati muu hemmottelu jää armotta paitsioon. Joskus liiankin pitkäksi aikaa. Ystävänpäivä toimii ainakin omalla kohdallani eräänlaisena muistuksena ympärillä olevista ihmisistä. Muistutukseksi kelpaa ihan vain halaus tai soitto. Itse välttelen kaikenlaista krääsää, joten matkaan lähti itsetekemä simppeli ajatus.

Kauppojen vaaleanpunaisesta annista huolimatta pitäydyin yksinkertaisessa tyylissä, vaikka joskus voisi huumorin nimissä askarrella niitä ärsyttäviä ja korneja sydänkortteja. Tekisi varmasti terää itekullekin takakireälle ja muka-kiireiselle suomalaiselle. :) Joka tapauksessa, skannerin ja valokuvapaperin avulla korteista tuli ihan kivat. 

Niin, ja kortti-ideahan lähti täältä.

Today

I'm jumping and smiling!

Koska sain kivan harjoittelupaikan ensi kesäksi, jia!

You aren't in Wonderland anymore, Alice

     Ostin siitä huolimatta vaaleanpunaisia tulppaaneja.

Just A Passing Feeling

Tenttiahditus, työahdistus ja 130 euron puhelinlasku. 

 Niin, ja maanantai.

Tiiltä ja jäätä

Vihdoinkin sain kauppareissulla ikuistettua nuo Telakan huisit jääpuikot.
On ne vaan jänniä.

Morning Glory

Yhden naisen perjantai-ilta

 

Älä muuta sano Carrie, suoraan reisiin. 

Taas?

No juu. Siellä sitä valkosta kakkaa taas satelee. 

Kyllä se ensilumi jaksaa aina sykähdyttää, mutta nyt se lähinnä itkettää. 

Varsinkin, kun kahdeksan aikaa aamulla pitäisi olla jo talsimassa kohti yliopistoa

Katsaus ulos.

Lunta, luonnollisesti.

Autot liiraa. 

Minä liiraan. 

Märkä villa haisee. 

Kannatti kääriä se kaulaliina nenälle asti. 

Silmälasit puskee huuruun. 

Tasapainoilua ja hikoilua. 

Sitten on vielä tämä sulatusoperaatio. 7-kerroksisen talon sisäpiha muuttuu plussakelien aikaan hengenvaaralliseksi miinakentäksi, jota kiertävät mustakeltaiset varoituspuomit ja erilaiset kaivurit ja nosturit. Joku huutaa, että nyt saat tyttö mennä ja sitte kipitetään pelko hanurissa ja toivotaan, ettei sapelin kokoinen jääpuikko iskeydy niskaan. Phuuh.

Onhan lumella ja talvella puolensa. Ironista kyllä, koen itseni jollain kummalla tavalla enemmän talvi-ihmiseksi (don't ask, ehkä tykkään ihastella sitä vain ikkunan läpi iso teekuppi kourassa). Kuvat on otettu lumen ja talven ensihuumassa alkutalvesta. Kyllähän nuo maisemat komeilta näyttävät. Vaakatason räntäsade on toinen juttu.

Täytyy myöntää, että odotan ihan vähän vielä niitä aurinkoisia hiihtolomakelejä ja pikku pakkasta.

Sitten vois oikeesti riittää.

Kotona!

Vihdoin ja viimein. Tarve jonkinlaiselle omalle foorumille on ollut suuri jo pidemmän aikaa, mutta sain blogin pystyyn vasta hiljattain. Katsotaan nyt miten tämän kanssa tulee käymään. Tuleva kevät kun ei varsinaisesti kerjää lisähommia... Vaikka toisaalta, nythän meikäläisellä on paikka, johon vuodattaa kaikki kiire ja stressi, loistavaa! Ehkä se ei kuitenkaan ole oman blogini ydinidea, ja omaksi iloksihan tässä loppujen lopuksi kirjoitellaan. Tuntuu muuten aika kotoisalta.

PS.Kaikessa siirappisuudessaan blogin nimi viittaa ihan tavalliseen opiskelijan arkeen ja kotielämään, joista luksus ja harmonia ovat välillä turhankin kaukana. Joka tapauksessa minulla on tunne, että olen kotona. Ja ehkä toivonkin juuri sen välittyvän blogiini.