No juu. Siellä sitä valkosta kakkaa taas satelee.
Kyllä se ensilumi jaksaa aina sykähdyttää, mutta nyt se lähinnä itkettää.
Varsinkin, kun kahdeksan aikaa aamulla pitäisi olla jo talsimassa kohti yliopistoa
Katsaus ulos.
Lunta, luonnollisesti.
Autot liiraa.
Minä liiraan.
Märkä villa haisee.
Kannatti kääriä se kaulaliina nenälle asti.
Silmälasit puskee huuruun.
Tasapainoilua ja hikoilua.
Sitten on vielä tämä sulatusoperaatio. 7-kerroksisen talon sisäpiha muuttuu plussakelien aikaan hengenvaaralliseksi miinakentäksi, jota kiertävät mustakeltaiset varoituspuomit ja erilaiset kaivurit ja nosturit. Joku huutaa, että nyt saat tyttö mennä ja sitte kipitetään pelko hanurissa ja toivotaan, ettei sapelin kokoinen jääpuikko iskeydy niskaan. Phuuh.
Onhan lumella ja talvella puolensa. Ironista kyllä, koen itseni jollain kummalla tavalla enemmän talvi-ihmiseksi (don't ask, ehkä tykkään ihastella sitä vain ikkunan läpi iso teekuppi kourassa). Kuvat on otettu lumen ja talven ensihuumassa alkutalvesta. Kyllähän nuo maisemat komeilta näyttävät. Vaakatason räntäsade on toinen juttu.
Täytyy myöntää, että odotan ihan vähän vielä niitä aurinkoisia hiihtolomakelejä ja pikku pakkasta.
Sitten vois oikeesti riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti