Terveiset Antarktikselta, hrrrrrr!
Tämä vilukissa sukelsi tänään jälleen lempivillaansa.
Pakkasta uhmaten kävin luentojen välissä pikaisesti postittamassa parit ystävänpäiväkortit. Sieltä se kaikkien odottama helmikuun neljästoista taas tulee sydänsuklaineen ja imeline kukkapuskineen. Ystävänpäivähän on tunnetusti sieltä kalenterijuhlien turhimmasta päästä: kavereita tai poikaystävää kun voi muistaa muulloinkin. Miksi siihen tarvittaisiin jokin erityinen päivä? Kaiken lisäksi tätä päivää tuntuu leimaavan aito amerikkalainen kulutusjuhlameininki, joka ei aivan kohtaa simppelin ja vähäeleisen suomalaiskulttuurin kanssa.
En itsekään pahemmin välitä koko juhlasta, ja muistelen jokseenkin kauhulla yläasteen halausperinnettä, joka tuohon päivään sisältyi. Ystävänpäivän sanoma oli kyllä tempauksesta kaukana, kun keskenkasvuiset teinihirviöt vaelsivat koulun pihalla pahvisydämet kaulassa ja tappelivat siitä, kuka pääsi halailemaan koulun suosikkipoikia ja sai koko läpyskänsä täyteen nimiä. Hieno idea, mutta ujon lukutoukan helvetti.
Tästä huolimatta uskon, että ystävänpäivälle löytyy vielä pikku paikka suomalaistenkin kalentereista. Vaikka sanomme, että pidämme kaikkiin ystäviimme muutenkin yhteyttä tai hemmottelemme poika- tai tyttöystäviämme päivää katsomatta, onko arki todella tätä? Koen olevani ystävärintamalla melko spontaani: pidän yhteyttä ystäviini, halaamme tavatessa, vaihtelemme lehtiä ja elokuvia ja kylään mennessä saatan ostaa kahvipöydän viemisiä. Semmoista ihan tavallista kaveripuuhastelua. Mutta toisaalta arkeni on ajoittain hyvinkin kiireistä ja stressaavaa, jolloin yhteydenpito saati muu hemmottelu jää armotta paitsioon. Joskus liiankin pitkäksi aikaa. Ystävänpäivä toimii ainakin omalla kohdallani eräänlaisena muistuksena ympärillä olevista ihmisistä. Muistutukseksi kelpaa ihan vain halaus tai soitto. Itse välttelen kaikenlaista krääsää, joten matkaan lähti itsetekemä simppeli ajatus.
Kauppojen vaaleanpunaisesta annista huolimatta pitäydyin yksinkertaisessa tyylissä, vaikka joskus voisi huumorin nimissä askarrella niitä ärsyttäviä ja korneja sydänkortteja. Tekisi varmasti terää itekullekin takakireälle ja muka-kiireiselle suomalaiselle. :) Joka tapauksessa, skannerin ja valokuvapaperin avulla korteista tuli ihan kivat.
Niin, ja kortti-ideahan lähti täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti