Päivän himotut

Täydellinen pipo & sirkusruudullinen puulattia. Outo kombo, mutta näin se vaan on.

No okei, minulle tuo pipo sopisi korkeintaan haravointihommiin, mutta kuva on kaunis. Ja pipo ihanan värikäs geishan-kauniin tytön päässä. Oma täydellinen myssykkä odottelee mua kuitenkin COS:ssa. Tiedän sen, koska bongasin työkaverini päästä sellaisen. Se on just eikä melkein oikean mallinen ja tuntuinen. Sellainen löysä ja ihana. Tiemme kohtaavat toivottavasti ensi viikolla. Saa nähdä luovutanko sydämeni siniselle vai mustalle yksilölle. Elämme jänniä hetkiä. 

Ja ihmiset, tuo lattia (juu, kengät on myös aika kivat) ei vaadi mattoa tai edes kummoisia huonekaluja seurakseen. Niin veikeän kaunis se on jo itsessään. Olen aika varma, että siinä olisi ihmisen hyvä tassutella. Syysillassa. Villasukissa. Teekupposen kanssa. Kissa kainalossa. Okei, lopetan tähän, koska ei ole kaukana, etten ala ominpäin maalailla säälittäviä pikku ruutujani tänne vuokraparketeille.

Nyt pakitan koneelta ja lähden purkamaan maalausvimmaani ja pipofiksaatioitani lenkkipolulle, adios!

kuvat: style essentials

Maddie & Monday

 via maddie the coonhound

Maanantai olisi mun puolesta voinut kulua Maddien tyylillä.

Forever yours

via wisuella

Uskoisin, että tämä on se kuva, jonka jokainen haluaisi elämästään ikuistaa. Rakkaus, joka kestää.

Aina se ei kuitenkaan kestä. Tai riitä. Miten sen nyt haluaa nähdä. Rakkaus ja parisuhde, nuo jännät pikku pirulaiset. Olen miettinyt niitä paljon. Ne koskettavat toki myös itseäni, mutta tällä viikolla etenkin kahta ystävääni, jotka päättivät kumpikin tahoillaan pitkät parisuhteensa. Vaikka eropäätökset olivat pitkän pohdinnan tulosta, ilmassa on ollut tänä viikonloppuna paljon ristiriitaisia tunteita, hämmennystä ja ennen kaikkea surua. Samalla kun hyvästelee rakkaan ihmisen, hyvästelee myös kaiken ympärillä olevan: kodin, haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat. Vaikka ylläolevaa kuvaa on mallaillut mielessään, sitä ei koskaan ikuisteta. Ajatuksen tasolla se on iso juttu.

Elin vajaa vuosi sitten itse läpi samanlaista kaaosta ja muutosten sarjaa, ja ehkä siksi tartunkin näihin ystävieni tuntemuksiin hyvin hanakasti samastuen. Pahaa oloa ei pääse pakoon, mutta sitä voi lievittää. Pitsa on loistava keino tähän. ;) Siksi päädyinkin viettämään toisen ystäväni kanssa (toivottavasti) terapeuttista tyttöjeniltaa luokseni. On mahtavaa huomata, kun toinen jo nauraa ja pohtii rohkeasti tulevaisuutta. Vaikka erossa turvallisuus muuttukin turvattomuudeksi, ei muutos ole aina pahasta. Ja tiedättekös, ihminen on lopulta aika vahva otus. Kun ainoa vaihtoehto on selviytyä, sitä selviytyy - ja usein vieläpä hymy huulilla. 

Näihin toiveikkaisiin tunnelmiin on hyvä päättää viikonloppu, levollista ja kevyttä sunnuntai-iltaa!

Meow!

Olen kovan luokan kissafiilistelijä, tunnustettakoon se heti. Jep, hymiöt on korvattu Pusheenilla.

Eli arvata saattaa, että nämä kuulokkeet saa multa peukun ja todella kuuluvan "Aaww"-äännähdyksen. Kaikki tekniset laitteet, jotka on varustettu kissan korvilla ei voi olla muuta kuin symppiksiä. Jotenkin hyvällä tavalla vähän lapsellisia. Harmi, että noita kuulokkeita ei enää saa. Googlasin äsken löytyisikö jostain samantapaisia. No ei löytynyt, mutta sain kuvahaulla paaaaljon kuvia aidoista kissoista kuulokkeet päässä. Juu, voi aaawww!

kuva: shop.tsumorichisato

Autumn's best

via style essentials

Tänään aamulla töihin lähtiessä oli ensimmäistä kertaa KYLMÄ. Mutta se on aikas kivaa. Saa heittää pitkän takin niskaan, tunkea pipon päähän ja harppoa nilkkurit jalassa (tuon huiman 10 minuutin matkan) töihin. Parhautta! Kävin äsken tonkimassa paksumpia kaulahuiveja kellarista. Niitäkin suorastaan halailin, kun ne vihdoin tupsahtivat näkyviin. Hupinsa kullakin.

Mulla on myös joka syksy jonkin sortin sormusfiksaatio. Olen suosinut koruissa pitkään hopeaa, mutta nyt minua vetävät puoleensa nuo sirot kultaiset rinkulat.

Tässä ja nyt

Jahas. Mitenkäs tämä homma kuuluisi aloittaa? Ei mitään hajua, mutta teenpä sen näin. Olkoon hyvä tai huono aasin silta.

Luova tauko venähti sitten abauttirallaa vuoden mittaiseksi. Oho ja anteeksi. Ja kuinka näin kävi? Ei taaskaan hajua, mutta tarvitsin sitä. Moni asia on vuoden aikana muuttunut ja vaatinut sulattelua, rauhoittumista perusasioiden äärellä. Kaipasin bloggaamista kyllä koko ajan, mutta en saanut hommaan samanlaista otetta kuin aikaisemmin, joten en aloittanut sitten ollenkaan. Jossain vaiheessa aloin jopa hieman huolestua, kun intohimoa blogia tai valokuvaamista kohtaan ei löytynyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli ihan ymmärrettävää.

Elämä on ollut tovin aika kiireistä ja täynnä kaikkea uutta. Se on ollut ajoittain vähän väsyttävää, jonka huomaan paistavan myös tuosta kuvastani. Syksy on kuitenkin kummaa aikaa. Harmaan ja pimeän luulisi tukkivan loputkit luovuuden puuskat, mutta minutpa se herättää aina henkiin. Ja tällä kertaa niin saa käydä myös blogilleni! Jätin keväällä Tampereen taakseni ja muutin Helsinkiin, josta on peräisin myös ylläoleva (melko ankea) kuvamateriaali. Mut ne on mun huudit nyt. Ja aika kivat onkin, vaikka Tampere-ikävä onkin kova. Kotini on sisustuksen puolesta vielä melko keskeneräinen, mut antaa sen olla. Kaikki aikanaan.

Tässä on nyt hyvä olla, joten tästä tää kuulkaas taas lähtee!

Uusi alku

 via cherrybam style essentials

Ja minähän haluan tanssia. Tästä se taas lähtee, huhhei.

Sunday's

via maria riazzoli

Eteisfiilistelyä

Jostain syystä olen keräillyt koneelle viime aikoina paljon eteiskuvia. Olen aina fiilistellyt kauniita ja tunnelmallisia eteisiä/eteisauloja, mistä lie johtuu. Ehkä siitä syystä, että eteinen jää helposti sisustamatta eikä sitä edes helposti miellä varsinaiseksi huoneeksi, vaan jonkilaiseksi välitilaksi. Sinne tullaan, sieltä lähdetään. Siellä tavataan, hyvästellään, moikataan, halataan. Eteinen myös paljastaa arjen ja sen kiireet, siis sellaisen huolettomuuden ja todellisen elämän, ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan. Levälleen jääneet vaatteet, kengät, paperit, avaimet... Ja se jos mikä onkin mielenkiintoista, ainakin minusta. 

Jään usein uusissa paikoissa katselemaan (meinasin kirjoittaa tutkimaan, mutta se kuulostaa aika tungettelevalta! :)) eteistä. Se jää usein myös parhaiten mieleen. Onhan eteinen jonkinlainen kodin käyntikortti, se luo ensivaikutelman koko asunnosta, ehkä jossain määrin myös sen asujasta/asujista. Kotoisaan ja kauniiseen eteiseen on muuten ihana tulla! Usein juuri eteinen eroaa myös muusta kodin sisustuksesta, tai sinne on ehkä helpompi sijoittaa persoonallisempia ja muuhun sisustukseen kuulumattomia asioita. Esimerkiksi meikäläisten kenkäkaapin päällä komeilevat tällä hetkellä Dostojevskin Rikos ja Rangaistus osat 1 ja 2. Ovat vaan jostain syystä jämähtäneet siihen.

Ja näin opiskelijana (lue: pienessä asunnossa asuvana & pienellä budjetilla elävänä) tykkään erityisesti kekseliäistä eteisistä. Varsinkin säilytykseen liittyvät näppärät ratkaisut miellyttävät allekirjoittanutta. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että kuutiot on otettu pienessä eteistilassa tehokkaasti käyttöön. Ja onhan se arki huomattavasti helpompaa, kun kaikelle on omat paikkansa. Ei kuitenkaan ihan kaikelle, että sellainen rentous ja mielenkiinto säilyvät.. :)

Ja hei, vaikka nämä postauksen eteiskuvat ovatkin tuollaisi ilmavan valkoisia ja siistejä, symppaan lämpimästi myös boheemeja ja suloisen sekaisia eteistiloja! Mitenkäs te, muita eteisfiilistelijöitä?

kuvat: deborah moir, hemtrender, livet hemma ikea

Hello october

Ehkä masentavin kuukausi ikinä, mutta hei yritetään sinnitellä! Upeat värit auttavat ehkä vähäsen.