Joulu tulee!

Se olis kuulkaas loma ja joulu, huhhei! Vaikka maa on musta, on joulu jo hiipinyt jo ainakin meikäläisen nurkkiin ja sielun sopukoihin.

En edes halua tietää, miten monta kertaa olen tämän kuukauden aikana levittänyt homejuustoa piparin päälle. (Monta.) Noh, tammikuussa sitten urheillaan, lupaan ja vannon. Nappasin omaan joulukotiin tänän vuonna havunoksia, suosittelen lämpimästi! Se ei ole ihan joulukuusi, mutta näyttää kauniilta maljakoissa ja tuoksuu jumalaiselta. Oksien kanssa taisi lähteä vähän lapasesta, kun niitä ilmeistyi vähän joka puolelle...

Kompensoin puuttuvaa lumen määrää tänä vuonna sillä, että riekuin mahdollisimman monissa pikkujouluissa. Jostainhan se tunnelma pitää repiä. Juustoähkyn lisäksi tämän vuoden juhlista jäi käteen nämä seikat:

Blossa 2013 oli pahaa, mutta pullo niin kaunis joulupöydän koriste, ettei maku haittaa.

Paahdettu juuressalaatti oli jouluherkkuhitti, jota oli ihana syödä kiireettömästi kavereiden kotona. Jouluiset ravintolaruuhkat ovat silkkaa pahuutta.

Pikkujoululahjat kannattaa ottaa taas perinteeksi. Tänä vuonna mentiin teemalla: "Osta jotain, jonka voi pukea päälle." Sydäntäni lämmitti kovasti kanssaihmisten luovuus:

Lahjoissa on oma hyötyarvonsa (lasit, jossa on pyyhkijät ja vilkkuvalot, ovat korvaamattomat aamuyön loskasateisessa taksijonossa).
Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin: keksijä-Anna ja tonttu-Ryan toivottavat ihanaa joulua. Nähdään ensi vuonna!

Vesiväriä seinälle

En pahastuisi, jos omasta joululahjapaketistani paljastuisi tällaista vesiväri-ilottelua.

Olen yleensä graafisen ja mustavalkosen perään, mutta nyt kaipaan väriä. Nämä Anna-Maija Metsolan Marimekolle suunnitelemat uutuusjulisteet näyttävät aika kivalta. Valoisilta ja energisiltä. Ja hienoa, että tarjolla on julisteita. Mietin nimittäin juuri myös pienen kummityttöni joululahjaa. Ei tekisi mieli ostaa uutta kapistusta alati kasvavaan lelukasaan, ja vaatekoot ovat kasvavan lapsen kanssa yhtä tuskaa ja hepreaa. Mutta entäs jotain nätskää lastenhuoneen seinälle? Marimekolta löytyy nimittäin hauskoja julisteita myös lasten makuun: esmeks tämä Borneo-juliste. Karsastan yleensä design-juttujen ostamista lapselle, se tuntuu jotenkin tyhmältä ja tekopyhältä hifistelyltä. Mutta nämä on kivoja - käytännöllisiä. 

Jep, yksi joululahjapulma ratkaistu. Jihaa, hauskaa viikkoa!

Kuukauden hattu

Jos olisin hattuihminen (joka totisesti haluaisin olla), keikkuisi päässäni nyt jotain tämäntapaista (ja joulunväristä, eh eh).

Mutta missä tilanteessa hattuja oikein pidetään? Se tuntuu sisällä jotenkin ylimääräiseltä, jopa väärältä. Ehkä jonnekin keikalle tai bileisiin? Veikkaan, että jos näitä asioita joutuu kovasti miettimään, ei kannata edes yrittää. Silloin ei vain ole hattuihminen.

Onneksi on kuitenkin turvapipot (kulahtaneet ja venahtaneet villamytyt), jotka pelastavat meidät hatuttomat kurjilta hiuspäiviltä. 

For X-MAS

Kun jokunen viikko sitten raahasin töihin kuvauksia varten säkillisen äidin jouluisia tilpehöörejä, tajusin miksen ole joulukoristeihminen, ollenkaan. Överit kompensoituu vajareilla. Tykkään siitä, että lapsuuden kodissani näkyy joulu, ja kunnolla, mutta omaa kotia koristaa yleensä vain elävä tuli, jouluiset tuoksut ja muutama havuoksa. Nämä hauskat ja simppelit koristeet ottaisin kuitenkin koska tahansa. Taiteltavia tähtiä on helppo tehdä myös itse, ja ne sopivat myös lahjaksi tai lahjapaketin koristeeksi. On kyllä aina yhtä kamalaa joutua avaamaan, siis tuhoamaan, kaikki kauniit, huolella paketoidut joulupaketit!

Koristeet ovat Ferm Livingin, ja sieltä löytyy myös muuta kivaa jouluista. Löydät ne täältä.

Eilen satoi Helsingissä lunta, mutta missä se on nyt!?

Mrs. Party

Kaikki tietävät, että häät ovat juhlat isolla J:llä. Ensin tulevat tietty polttarit, mutta miksi tyytyä vain niihin? Jos juhlitaan, niin juhlitaan sitten kunnolla. Ystäväni mennä päräytti naimisiin viime kesänä (allekirjoittanut hääräsi muuten kaasona), eikä lopettanut bilettämistä siihen. Hän päätti järkätä meille tytöille vielä after-partyt: rouva-bileet! Mikä mahtava idea. Koskaan ei voi juhlia liikaa, edes häitä.

Saimme kemuihin liittyen joka päivä Facebookiin teemaan liittyviä teasereita.

"Don't know what to do with the book you never read? Simply use it as a hat."   "How to get your man to do the housework? Easy-peasy."

Nää on musta ihan mainioita. Harmi, että rouva sairastelee ja partyja jouduttiin vähän siirtämään. Mutta sääli se olisi peppua ketkuttaa puolikuntoisena pikkutunneilla. Sillä välin: kuumaa juomaa kera inkiväärin ja puolison hellän hoivan. Toisen kuvan perusteella tiedämme, miten rouvaa saa miehensä hoitamaan ne kotityöt sairastelun aikana. ;)

Locker Love

Näin söppänää säilytyssysteemiä ei ole tullut vastaan sitten mies muistiin (hämmentävä sanonta, miksei nais muistiin?). Olen huokaillut peltikaappien perään jo huolestuttavan kauan, eikä se tunnu loppuvan ennen kuin vastaavanlainen nököttää meikäläisenkin nurkissa. Tykkään siitä, että huonekaluja käytetään hieman eri tavalla ja kontekstissa kuin miksi ne alunperin suunniteltiin. Rustiikkisuudesta myös iso plussa, vaikka marjapuuron pinkki ei ole meikäläisen sävy, ollenkaan.

Kuvan esineet ja asiat ovat muuten kivassa synkassa ja harmoniassa keskenään, hassua. Ne ovat kuitenkin aivan eri maailmoista kotoisin.
Ehkä juuri siksi.

Suloista keskiviikkoa! 

(Piti muuten jokunen tovi miettiä, mikä päivä tänään on. Kertonee jotain ajanjakson hektisyydestä.. 

Nyt rauhoitun lämpimällä suihkulla ja suklaalla, ah.)

kuva täältä

Setting plans

Olen taas viuhut ties missä ja blogi kumajaa tyhjyyttään. Äh ja voih. Marras-joulukuu näyttäisi olevan viikonloppujen suhteen aikast täys, joten rentoudun (tekniikkavapaasti) arki-iltasin, heh. No mutta, yritän ryhdistäytyä. Viime viikonloppuna juhlistettiin poikaystävän siskoa ja samalla siirryttiin kohti pikkujoulukautta. Onko ok, jos en niinkään mieti tarjottavia ruokia vaan kattausta? Siis, että pitää olla kivoja kippoja, kynttilöitä ja värejä? Älkää ymmärtäkö väärin, ruoka on tärkeää, ja helkkarin tärkeää onkin. Mutta sen pitää olla myös nätisti esillä. Ja varsinkin joulu on mielestäni juhla, jolloin pöydän antimia voi miettiä myös esteettisessä mielessä. Olen ihan hulluna ylläoleviin Marimekon Sääpäiväkirja-astioihin. Sopivan simppeliä, mutta kiinnostavaa ja täyteläistä.

En ole koskaan kerännyt mitään tiettyä astiasarjaa, vaan sieltä täältä noukittuja löytöjä. Suurin osa on äidin vanhoja, ja jotka kaikki ovat erilaisia keskenään. Siksi ne minusta näyttävätkin keskenään kovin kauniita. Niillä saa mielenkiintoisen ja kotoisan kattauksen. Ruskeaa lasia minulta löytyy ehkä eniten, se sopii hyvin jouluun.Tykkään myös siitä, että ruokia on ronskisti esillä ja että kaikkea ei ole paloiteltu kliinisesti ja tylsästi kulhoihin. Jos muuten etsit kivoja kattauskuvia ja Pinterest ei jaksa enää kiinnostaa, kurkkaa myös tänne. (Valitse sivusta kök/matsplats). Ikealla on oivaltavia kattausideoita, vaikka harvemmin vieraat katselevat kattausta suoraan ylhäältä alaspäin. Kuvat ovat usein nimittäin lintuperspektiivistä otettuja. Miksi ne muuten aina otetaan niin, vaikka kukaan ei koskaan näe kattausta niin?

Joka tapauksessa: mmmmm! Joulu tule jo, tule jo! (Kyllä se jouluruokakin kiinnostelee). Herkullista torstaita tyypit!

kuvat: marimekko, flipp valscrapbook varpunen

Päivän himotut

1) Tahtoisin valosarjan makuualkoviin. Sorruin sellaiseen jo melkein Granitissa - retkahdus on yhä lähellä.
2) Mistä tuollaisen torkkupeiton saa!?
3) En jaksa käyttää päiväpeittoa, joten toivoisin kivaa, uutta pussilakanaa. Vaikka tuollaisen (vai onko tuo sittenkin päiväpeitto?). Mutta siis, joulupukki, viitsisitsä?
4) Niitä hyllyjä!

Nyt lähden himoitsemaan jääkaapin antimia, adios!

kuvat: bloesem thisismyfuturehouse femina

Rainy day chic

via ..focus..damn i!

Kuvassa sataa. Tyttö näyttää tyylikkäältä.

Täällä sataa. Tämä tyttö näyttää... noh. Se siitä.

Se olkoot tämän päivän tarkkasilmäinen (ja itsesäälillä kuorrutettu) huomio. Myrskyisää tiistaita!

Seinällä

Muutamia räpsyjä kotoa, kas näin. Valkoiset seinät tuppaavat yleensä kaatua päälleni, mutta en pidä myöskään siitä, että niillä on liikaa asioita. Parit lempparitaulut pysyvät aina menossa mukana, mutta tykkään siitä, että voin vaihdella seinäkuvia ja -kollaaseja. Henkarit ovat tässä asiassa kätsyjä. Italiasta löysin täydellisen leffaposterikalenterin. Voidaanko siirtyä vuoteen 2014? Kalenterikuvista saa varmasti myös kauniita julistetauluja joskus myöhemmin. Tikkaat nojailevat seinää vasten, ja ne ovat tällä erää ainoat kirjahyllyni. Toivoisin simppeleitä avohyllyjä myös keittiöön, jonka seinä ammottaa tyhjyyttään. Poikaystäväkin huomasi tämän. Siis hän, joka ei koskaan kiinnitä huomiota sisustuksellisiin asioihin. Hälyttävää.

Keittiöhyllyjen lisäksi haaveilen isosta liitutaulusta. Mieluiten maalaisin koko seinän liitutaulumaalilla, mutta mutta. Vuokrakämppä ja sen rajoittamattomat mahdollisuudet, huoh. Luojan kiitos mulla on nyt myös vasara. Työkalujen puutteessa hakkasin taulut seinälle korkokenkien kanssa. Kyllä vain. Hätä keinot keksii ja sitä rataa. Tunsin todellakin olevani se epätoivoinen hepsankeikka tyttönen jostain Hollywood-romkomista, joka niin kovasti haluaa olla itsenäinen ja pärjäävä nainen. Kohtalo se pissii tätäkin naista yleensä vasempaan silmään, ja niin kävi myös omalla kohdallani. Sängyn päällä oleva taulu on nyt pudonnut kaksi kertaa YÖLLÄ päälleni, joten otan tällä kertaa vasaran kauniiseen käteeni.

Hei mahtia viikkoa! Ensi yönä myrskyää, pysytään siis sisällä ja nakutellaan vaikka tauluja seinille. ;)