Valoa ja särmää

Ystävä kyseli minulta taannoin, onko minulla yhtä mieleistä sisustustyyliä. Hänellä on  kuulemma joskus vaikeuksia valita mistä tyylistä oikeastaan pitää eniten; hippimäisestä kirpparityylistä vai modernista linjakkuudesta. Valinnan on mentävä kertaheitolla aika nappiin, opiskelijabudjetilla kun ei  vaihdella  sisustusta jokaisen päähänpiston ehdoilla. Huomaan joskus itsekin painivani samanlaisten ongelmien (jep, suuria ovat murheet täällä) kanssa. Väittäisin kuitenkin, että oma sisustusmakuni on selkeytynyt melko paljon siitä mitä se oli esimerkiksi pari vuotta sitten.

Ylläolevan kuvan tunnelma miellyttää silmääni (ainakin tällä hetkellä). Nykyisessä asunnossanikin toistuu kuvan elementtejä: vanhan asunnon korkeat huoneet, isot ikkunat, leveät ikkunalaudat, lehtipinot rennosti esillä (tai kirjoja ne täällä enimmäkseen on), valoisuus, valkoinen väri, pienet väriläiskät (se keltainen) ja vanhan ja uuden sekoitus. Tavaraa ei ole liikaa, muttei tila minimalistinen tyhjiökään ole.

Täysin moderni valkoinen sisustus ei ole oikein se oma juttu. Mielummin ottaisin vanhan särmikkään asunnon, johon voisi yhdistellä vanhaa ja uuttaa. Uusi design-valaisinkin näyttää mielestäni vanhassa asunnossa paremmalta kuin uudessa. Kiva kontrasti. Moderni sisustus on helppo koota kalustekaupasta, kun taas vanhan ja uuden miksaus syntyy hiljalleen erilaisia valintoja tehden. Näiden valintojen kautta se asujan oma persoonallisuuskin tulee paremmin esille, tycker jag. Tietysti moderni minimalistisuuskin on valinta ja kertoo jotain omistajastaan, mutta meikäläiselle se ei sovi. Tai siltä tuntuu ainakin nyt, onneksi on vielä tovi aikaa pyöritellä näitä asioita. Sillä välin tyydyn opiskelija-asumiseen ja haaveiluun.

Niin, mites nuo valkoiset lautalattiat. Käytännöllistä? Hell no, mutta tarvitseeko aina ollakaan. Pure love.

kuva: tant johanna

Pelastetaan punainen pallo

Olen matkinut kaikkia lintuja

                                                                      via petra bindel

Red news

Olin tänä aamuna reipas. Siivoilin ja pakkasin samalla villahanskat- ja huivit pois kevyempien kevätvaatteiden tieltä (jos vaikka tuolla ulkonakin alkais sen myötä lämpenemään). Yksi punainen villayksilö jäi vielä nurkkiin pyörimään. Punaisen viehätys iskee joka kevät, tiedä mikä siinä sitten on. Oli otettava kuviin mukaan myös Kinder-munasta putkahtanut punainen pallokala, awwws! Yleensä kippailen nuo yllätykset samantien roskiin, mutta tuo saa jäädä kämppään möllöttämään. Vekkuli tapaus.

Tilasin viikoksi Hesarin. Ilmaiseksi kun sai. Ärsyttää muuten lehdissä nuo jumalattoman kokoiset mainokset  kannessa, keskellä, välissä.. kaikkialla. No, tiedänpä että tänään on menossa Sokoksella 3+1 -päivät, Halosella Hintahaloo (kuka keksii näitä nimiä?) ja Aleksillä Shopbailut. Kyllä siellä nyt tänään taistellaan rasvapurkeista ja trikootunikoista. 

Itse ajattelin alkaa taistella noiden tenttikirjojen kanssa, hihhei. Onneks on sentään perjantai.

A hint of Green

Eilisellä kirppiskierroksella eksyttiin ihanaan askartelukauppa Paprukseen. Vierailin pikku putiikissa ensimmäistä kertaa, mutta en totta vie viimeistä! Siellä oli vaikka mitä ihanaa, ja hyllyt suorastaan pursuili kartonkeja ja kaiken maailman askertelukamaa. Skräppääjän vasinainen paratiisi siis. Väkisinhän siinä  myös oma sisäinen näpertelijä nostaa päätään! Realistisesti sitä voisi tietty miettiä, mitäs ihmettä niillä kaikilla papereilla sitten tekisi. Mjaa-a, mutta oli ne vaan söpöjä! Satuin putiikkiin samaan aikaan varsinaisten hardcore-askartelijoiden kanssa. Keskustelun perusteella nämä vanhemmat leidit vierailevat liikkeessä varsin usein ja ovat tuttuja myös myyjän kanssa. Juttua siis riitti ja tunnelma oli mukavan letkeä! Voisin kuvitella, että lankakaupoissa vallitsee samantapainen meininki.

Yleisen hyörimisen jälkeen päädyin etsimään passepartout-pahveja, ja viereltä kuuluvasta huokailusta ja turhautuneesta tepastelusta päätellen siinä taisi kulua tovi. Papereiden jännittävä maailma ei taida vielä täysin avautua tuolle toiselle osapuolelle. Kotimatkallakin ihmeteltiin oikein ääneen, miten voi kaksi paperinpalaa tehdä ihmisen niin onnelliseksi. Mysteereistä suurin.

Toinen kappale jäi vielä odottamaan aikaa parempaa, mutta toinen pääsi jo raikastamaan mustavalkovalokuvaa. Ja paperihan kustansi huimat 45 senttiä.

Keep calm and carry on

Tämä ja eilinen päivä on kulunut eri lääkäreillä ravatessa. Heräsin tosiaan sunnuntaina melko kovaan auralliseen migreeniin ja sen mukaviin sivuoireisiin eli tunnottomiin käsiin, poskiin sekä kieleen. Hiton pelottavaa, mutta onneksi selviittiin pelkällä säikähdyksellä. Nyt vaan lepoa ja yleistä rauhottumista.

Tekemistä olisi, mutta kaikki hommat saa kyllä nyt vähän aikaa odottaa...

Excuse me while I kiss the sky

Jep, sama aurinkofiilistely jatkuu vielä tänäänkin.

Yksi sana

Turvonnut huuli tervehtii ja nauttii myös lämmöstä.

Honey, take a shine to me

                                                          via johanna

Lauantain lemppareita, olkaapa hyvä!  Nyt meikä lähtee leffatreffeille, adios! :) 

Between winter and summer

Kevät puskee läpi kaikkialta. Tänäkin aamuna heräsin lintujen ääniin, veden ropinaan ja siihen, että vieressäni makaa peittoihin kasvojaan myöten koteloitunut miekkonen (valon määrä yllättää joka kevät). Eilen koulumatkalla tuli se kevään ensimmäinen tuskantunne siitä, että vaatteita on liikaa päällä. Talvisaappatkin tuntuivat oudon vierailta sulanutta asfalttia vasten. Eletään mitä ilmeisimmin sitä kuuluisaa välikautta. No joka tapauksessa, meidän olohuone siirtyi virallisesti kevätaikaan jo viikonloppuna ja voi pojat, että tuntuu mukavalta. Tervetulloo vaan kevät!

The most radical thing to do

is to love someone who loves you.

Enpä saanut naistenpäiväkukkia, vaan ostin ne tänä vuonna ihan itse. Tiskitkin tiskasi eilen minä. Mutta mitäs siitä. Sain hieronnan, paljon halauksia, hyvän juttutuokion ja tänään pannaria. Viemärinkin aukaisi aamulla  oma putkimies. Ei ehkä mitään ihmeellisyyksiä, oikeastaan melko jokapäiväisiä juttuja, mutta kuitenkin. Piristävät ainakin minua. Elän kyllä vielä monta naistenpäivää viime vuoden yllätyskukkalähetyksellä. :) Harvemmin sitä kuitenkaan mitään kummallista tarvitsee, arjen pikkujuttuja vain.

PS. Oli kyllä ihana lukea naispuolisten kavereiden facebook-päivityksiä; kukkia, suklaata, hyvää ruokaa ja hellyyttä..  Tuli väkisinkin hyvälle tuulelle. :) Kyllä ne miehet vaan joskus osaa ja yllättää!