Hei hei heinäkuu

Heinäkuun viimeistä viikonloppua juhlistettiin eilen kavereiden kanssa paikallisilla Ruukkifestivaaleilla. Design-näyttelyt ja käsityöpajat jäivät meidän kohdalla hävettävän vähälle huomiolle, sillä keskityimme tapahtuman ehdottomasti parhaimpaan antiin, ruokaan. Kolme ateriaa osui ja upposi, ja silti jäimme kaipaamaan lettuja. Noh, sielun ruokaa tarjoili vielä illan rento kesämusiikki ja kaunis ruukkimiljöö koskineen ja puutarhoineen. 

Vaikka kesä on kalenterin mukaan jo kovasti kääntymässä kohti elokuuta ja syksyä, sain Egotripin keikalla vielä mukavan kesätervehdyksen maan pinnalta. Niskaan oli hivuttautunut joku ökkiäinen, joka ravistelun jälkeen katosi mystisesti jonnekin. Normaali ihminen jäisi varmasti tämän jälkeen vielä fiilistelemään keikan loppuun, mutta eräs ötökkäkammoinen naishenkilö postui yleisön keskeltä pikku paniikissa kotiin, jossa sitten ystävän avustuksella suoritettiin tarkka vaatekappaleiden tarkistus. 

Kyllä kesä on kiva, mutta voisi se syksy jo kieltämättä alkaa tulla.

Kotimatkalla

Tänään oli suunnitelmissa puuhailla enemmänkin täällä blogin parissa, mutta nyt puhti ei riitä kuin hampaiden pesuun. Kotimatka Tampereelta venyi parilla tunnilla, koska junaradan sähköt katkesivat kesken matkan, tarkemmin ottaen Vammalassa. Siellä sitä sitten nökötettiin ja odotettiin parin sadan muun tyypin kanssa bussia. Hienosti VR hoiti kyllä tilanteen, mutta olihan se nyt hiton turhauttavaa pitkän työpäivän jälkeen. Toisaalta sama tilannehan se taisi olla kaikilla. 

Oli kyllä ihana huomata, kuinka ystävällisesti ja huolehtivasti matkustajat auttoivat tänään toisistaan. Eräskin reipas armeijakaveri jakoi heti janoisille matkustajille vettä ja kantoi heidän kassejaan meitä hakemaan tulleisiin busseihin. Ihmiset tarjosivat tuosta vaan tuntemattomille vieruskumppaneilleen kyytiä ja juttelivat mukavia ilta-auringon paisteessa. Aika hienoa. Ehkä maailma ei tosiaan ole niin paha ja kylmä paikka, jolta se vielä viikko sitten tuntui.

The Big Apple

Vanhoja valokuvia selaillessani löysin New York -reissun kuvat kuuden vuoden takaa. Muistan, että oli huumavan kuuma päivä ja kaupunki tuntui isolta ja uskomattomalta. Käveltiin Manhattanin katuja, joilla Sex and the City -sarjaa oli kuvattu. Nurkan takana Conan veti talkshow'taan. Käytiin tietty kaikissa perusnähtävyyksissä, jonotettiin ja ihmeteltiin. 

Muistan kuitenkin kaikkein parhaiten sen, että keskellä niinkin fiiniä kaupunkia lokki päätti heittää arviolta viikon tarpeensa yhden seurueessamme olevan niskaan. Hm, kummia juttuja sitä jääkin mieleen. Mutta hei, samat ne on huolet tuollaisessa suurcityssäkin - palautti ainakin hetkeksi takaisin maan pinnalle. ;)

Darling things

Kotini kaunein esine on asuste, nimittäin äidin vanha Friitalan clutch. Konjakin värinen patinoitunut nahka huokuu vanhaa aikaa, mutta istuu kauniisti valkoisen ja keltaisen kanssa. Ja mitäs sitten, vaikkei istuisikaan. Rakkaat ja vanhat tavarat ovat kiinnostavia ja joskus se riittää.

DIY-suunnitelmia

Olen kattellut tuota hyllyä vähän sillä silmällä, että semmosen vois vaikka väsäillä itse. Tai mies voisi. Minä vaan suunnittelen, mittailen ja auttelen. Ja maalaan! Meiltä (siis mieheltä) taitaa itse asiassa jo löytyä sopivat materiaalit hyllyn tekoon, jei. Hyllyä ajattelin olkkariin ja täyttäisin sen kirjoilla ja leffoilla. Nyt kun aloin tarkemmin miettiä, niin eipä tuo varsinaisesti mikään kirjahullun tai -jemmarin unelma ole. Hyllyyn kun ei taida ihan hirveästi tavaraa mennä - ainoastaan ne kauneimmat ja rakkaimmat!

kuva via tantjohanna

Embrace messy hair

Koska yritän kovasti löytää tämänhetkisestä krapulahabituksesta positiivisiakin puolia. Oma pehko ei tosin ole yhtä kuohkea ja ilmava kuin kuvissa... No, illaksi pitäisi ryhdistäytyä, koska mulla on viimeiset leffatärskyt Potterin pojan kanssa!

kuvat via i like it here & ffffound

Sisustushaaveita

En panisi pahakseni, jos kotini nurkista löytyisi joskus tämännäköisiä kaunokaisia. Kumpaisestakin olen haaveillut jo tovin ja haaveluksi nuo taitavat tällä erää jäädäkin. En oikeastaan edes tiedä, mikä noissa Missonin tyynyissä viehättää. Räikeä siksak-kuosi, really? Kai tämänkin kohdalla on toistettava sama virsi valkeista ja vaaleista pinnoista, jotka kerjäävät aina rinnalleen värikkäämpää yksilöä - jopa siksak-kuviota. Ja Eames tuskin kaipaa selittelyjä: vaalea pinta ja lämmin puu, perfection. 

Ei varmaan tarvitse kertoa, että skandinaavinen vaalea sisustus on meikäläisen mieleen? Ihan täysin minimalistisesta, modernista ja valkoisesta asunnosta en tykkää. Sisustuksessa täytyy olla hiukan väriä ja pientä jippoa, jotain omaa. Eihän se kodilta muuten tuntuisikaan. Ja itse asiassa tuo Eames näyttää hyvältä myös punaisena ja jopa turkoosina, joten enpä täysin mene vannomaan sen valkoisen nimeen.

kuvat: coco & we heart it

Just a passing feeling

via style essentials & we heart it

Peltiä ja patinaa

Olisipa ihana löytää kuvien kaltainen vanha ja kauniisti patinoitunut peltikaappi. Tehdasmainen ja korkea kaappi toisi sitä toivottua särmää isoille valkoisille pinnoille, joita täältäkin suunnasta löytyy. 

Ja eikun kierrätyskeskuksia kiertelemään...

via digsdigs & style essentials

Graphic details

 via baubauhaus & infinity ends

Mattopyykillä

Ehdittiin kuin ehdittiinkin viikonloppuna mattopyykille, vaikka säiden jumalat yrittivät kovasti laittaa kapulaa rattaisiin. Eipä ole vähään aikaan tainnut sataa ja ukkostaa niin kuin lauantaina. Siellä porukka tosiaan ui vesilammikoissa. No anyways, me saatiin hinkattua yksi iso matto taas valkoiseksi viereisen joen matonpesupaikalla - tai me ja me, meikäläinenhän vaan kannusti vieressä ja varoi vesisuihkuja. Mulle oli sopivasti viikonlopuksi kehittynyt flunssa (ihanan ilmastoinnin varjopuoli), joten sain jäädä mattokeissillä vaihtopenkille. Harmi. ;)