Runon ja suven päivä

Tänään on tosiaan Eino Leinon päivä eli runon ja suven päivä, ja sen kunniaksi ajattelinkin kirjoitella tänne yhden lempirunoistani. Luen kirjallisuuden opiskelijaksi hävettävän vähän runoja. Pitäisi petrata tämän asian suhteen, lukea runo päivässä tai jotain. 

Tästä Juha Raution runosta tykkään paljon, varsinkin ääneen luettuna se kulkee kauniisti. Olen kuullut sen myös herra Raution itsensä lausumana. Itselleni se avautuu identiteetin ja oman itsen etsimisenä, mutta tulkintansa kullakin. Runot on kyllä siitä mainioita, että niistä löytää vaikka mitä juttuja. Tulkinta on ihanan vapaata.

Minä olen matkinut kaikkia lintuja;
korpinkielellä julistanut maailmanloppua
seissyt pöydillä ja ovimiesten varpailla.
satakielenä olen laulanut lapsellisuuksia
siitä miten jonakin päivänä lauluni käännetään
        kaikkien häkkien kielille.

Minä olen matkinut kaikkia lintuja;
kurjenpolvet ruhjeilla etsinyt
suopeaa suonsilmää, kiertänyt ainoana
variksena totuuden peltoa, raakkunut
        murrettuja värejä.

Minä olen matkinut kaikkia lintuja;
naakkaparvena roiskahdellut
vasten harmaata taivasta; olen halkonut
kaatopaikan ilmaa lokinnauruna, järven yllä
puhaltanut joutsenpasuunalla
        epilepsian alkusoittoa

Minä olen matkinut kaikkia lintuja;
hautonut taskuissani käenmunia.
Minä olen matkinut kaikkia lintuja;
pesinyt jokaiseen neljään tuuleen.

Minä olen matkinut kaikkia lintuja
niitäkin jotka eivät laula;
kaikissa maailman vesissä
olen liottanut ikävääni.  

                                   –Juha Rautio