Syksyn tuntua

via style essentials livet hemma/ikea convoy patric johansson

Fiilistelen jo ihan täysillä syksyn lämpimiä ja murrettuja sävyjä, pimeitä iltoja ja takkatulta.

Arjessa jälleen

Huh, kiirettä on pitänyt. Huhkin töissä viime viikolla viimeisiä päiviä ja järjestin samaan aikaan kaverille polttareita. Samalla yritin rakentaa itselleni toimivaa lukujärjestystä ja ilmoittauduin syksyn seminaariin. Työt ovat nyt paketissa ja polttareitakin vietettiin viime lauantaina ihanassa auringonpaiseessa Tampereella. Nyt on siis viimein ollut aikaa hengähtää, syödä lauantain ruokajämiä  - ja siirtyä työarjesta opiskeluarkeen. Ei muuten mikään helppo homma! Olen taas koko aamupäivän kirjoitellut sähköposteja milloin mistäkin aiheesta ja kironnut muutamaan otteeseen yliopiston nettisivut. Ei niin pehmeä lasku kuin olisin halunnut.

Nyt sähköpostihelvetti saa kuitenkin odottaa hetken, sillä ajattelin sulkea koneen, syödä vähän juustokakkua ja lähteä ulos katsomaan syksyä. Hauskaa viikon alkua!

Note to Self

via we heart it

Ikeaa

Viime viikkoiselta Ikea-reissulta löytyi pieniä kivoja juttuja; turkoosi vaasi, uusi torkkupeitto ja pari punaisenoranssia säilytyslaatikkoa. Lisäksi päivitin meidän tylsää ja vaaleaa liinavaateosastoa värikkäillä pussilakanoilla, jotka pääsevät tuotapikaa punkkaa piristämään. Ikeasta oli tarkoitus myös ostaa hajonneen seinäkellon tilalle uusi, mutta eipä siellä oikein ollut mitään kivoja. Kello pitäisi löytää kyllä aika pian, alkaa tökkiä tämä kello kuudessa eläminen... Mittailin ja katselin Ikeassa kaverin avustuksella myös TV-tasoja, mutta sen ostaminen sai jäädä myöhemmälle. Tason täytyy olla sen verran passeli, että sitä voi hyödyntää vielä tulevaisuudessa. Helppoihin hätäostoihin en enää sorru! :)

Hetki Ranskassa

Kaiken kiireen keskellä ehdittiin Sennin kanssa viettää viime viikolla ranskalaista iltaa. Käytiin ensin kiertämässä keskustorin ranskalainen ruokatori, joka ei ikävä kyllä oikein tehnyt vaikutusta meikäläiseen. Patonkiuutisointi vaikuttanee ehkä hieman mielipiteeseeni... No kaapattin joka tapauksessa pähkinät ja Marseille-saippuat äkkiä mukaamme ja jätettiin muut suosiolla jonottamaan ja taistelemaan patongeistaan. Siirryttiin viereiseen ihanaan ranskalaiseen kahvilaan La Familleen, ja pian edessä nököttikin kakku poikineen - ei siis mikään siivu, vaan kunnon möhkäle. Kuuliaisesti me maitovammaiset kuitenkin levitimme pöydälle ensin laktoosipillerit ja siirryimme vasta sitten creme bruleen kimppuun, ah. Jos taivas on olemassa, se sijaitsee aika varmasti jossain La Famillen kakkutiskin lähettyvillä.

Ja kiitos illan daamilleni poseerauksista ja kärsivällisyydestä - meikäläisen matkanteko on nykyisin aika hidasta hommaa, kun täytyy jäädä kuvailemaan jokaista nurkkaa ja yksityiskohtaa.

Perusmaanantai

Meikäläisen normimaanantai ei yleensä sisällä iltatissuttelua, mutta onhan kaverin tuoma viini litkittävä loppuun. Tuhottiin tuosta putelosta perjantaina säälittävän vähän ennen kuin Nukku-Matti pääsi yllättämään. Nyt siis vietän maanantai-iltaa hyvän viinin ja Sinkkisten kanssa. Pakastimessa taitaa itse asiassa olla vielä suklaajätskiäkin. Not bad! Onko tänään tosiaan maantai, viikon kettumaisin päivä?

Ilta puistossa

 Ilta-auringosta ja herkullisista väreistä huolimatta ilmassa on jo syksyn tuntua.

Sisustuskateutta

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka osaavat tehdä kodistaan oman näköisen ja kotoisan. Siis sellaisen, ettei huushollin kalustusta ole repäisty suoraan saman puljun aleosastolta, vaan yhdistelty vuosien mittaan persoonallisilla jutuilla ja yksityiskohdilla. Näiden tyyppien koti on kaunis ja huoleton pesäpaikka, jossa vieraskin voi rentoutua. Ihmeellinen taito. Tuo ylläolevakin nurkkaus näyttää niin tyylikkäältä, mutta samalla niin mukavalta ja rennolta istuskelupaikalta. Eikä tuohonkaan ole tarvittu montaa asiaa (paitsi parin tonnin nahkatuoli), joten joskus vain turhan karsiminen riittää.

Myös huolettomien taulukollaasien tekeminen on sellaista väsäilyä, että sitä pitäisi ihan opettaa jossain. Jotenkin jotkus siinä vain onnistuvat, ja näyttäväthän ne niin paljon paremmilta, kuin sellaiset symmetriset ja valjut näyttelytilaseinät. Niin, ja kenelle tulee mieleen tunkea riippumatto keskelle olohuonetta? Jaa-a, mutta hemmetin hyvältä näyttää, ja on varmasti huoneen tavoitteluin paikka. Tosin tuo taitaa olla jokin vinttihuoneisto, eikä varsinainen olkkari. No oli miten oli, nerokas idea joka tapauksessa.

Ja ne vanhat ja patinoituneet huonekalut, ah. Kun joku on osannut yhdistää ne kauniilla ja jopa modernilla tavalla muuhun sisustukseen, pienen pieni kateuden tunne puskee myös meikäläisen puseroon. Ja onhan se nyt ekologistakin, voi siis hamstrata hyvällä omalla tunnolla mummolasta kaiken maailman jakkarat ja piirongit! Toisaalta kyllähän noita vanhoja huonekaluja näkyy jo melkein joka sisustuslehden kyljessä. Inflaatiosta huolimatta minä tykkään. Niistä vaan huokuu sellainen lämpö ja tarinamäärä, joita meikäläinen ei voi vastustaa.

kuvat: hegegreenall-scholtz i like it here livet hemma/ikea