Sisustuskateutta

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka osaavat tehdä kodistaan oman näköisen ja kotoisan. Siis sellaisen, ettei huushollin kalustusta ole repäisty suoraan saman puljun aleosastolta, vaan yhdistelty vuosien mittaan persoonallisilla jutuilla ja yksityiskohdilla. Näiden tyyppien koti on kaunis ja huoleton pesäpaikka, jossa vieraskin voi rentoutua. Ihmeellinen taito. Tuo ylläolevakin nurkkaus näyttää niin tyylikkäältä, mutta samalla niin mukavalta ja rennolta istuskelupaikalta. Eikä tuohonkaan ole tarvittu montaa asiaa (paitsi parin tonnin nahkatuoli), joten joskus vain turhan karsiminen riittää.

Myös huolettomien taulukollaasien tekeminen on sellaista väsäilyä, että sitä pitäisi ihan opettaa jossain. Jotenkin jotkus siinä vain onnistuvat, ja näyttäväthän ne niin paljon paremmilta, kuin sellaiset symmetriset ja valjut näyttelytilaseinät. Niin, ja kenelle tulee mieleen tunkea riippumatto keskelle olohuonetta? Jaa-a, mutta hemmetin hyvältä näyttää, ja on varmasti huoneen tavoitteluin paikka. Tosin tuo taitaa olla jokin vinttihuoneisto, eikä varsinainen olkkari. No oli miten oli, nerokas idea joka tapauksessa.

Ja ne vanhat ja patinoituneet huonekalut, ah. Kun joku on osannut yhdistää ne kauniilla ja jopa modernilla tavalla muuhun sisustukseen, pienen pieni kateuden tunne puskee myös meikäläisen puseroon. Ja onhan se nyt ekologistakin, voi siis hamstrata hyvällä omalla tunnolla mummolasta kaiken maailman jakkarat ja piirongit! Toisaalta kyllähän noita vanhoja huonekaluja näkyy jo melkein joka sisustuslehden kyljessä. Inflaatiosta huolimatta minä tykkään. Niistä vaan huokuu sellainen lämpö ja tarinamäärä, joita meikäläinen ei voi vastustaa.

kuvat: hegegreenall-scholtz i like it here livet hemma/ikea